Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Joulukonsertissa

 
 Lämmin tervehdys kaikille!

Tänään istuin pehmeällä tuolilla, sisko vieressäni. Muita läheisiä lähelläni.
Olimme joulukonsertissa.
Kuuntelimme kauniita lauluja, erilaisia, rauhallisia, nopeampaa,
nuoren miehen tunteikasta laulua, naisten puhdasta laulua,
vanhemman miehen vahvaa laulua,
nuoren tytön heleää laulua.

Kuulostelin tuntemuksia lauluja kuunnellessa.
Äänen vaikutusta kehoon.
Tunteisiin ja ajatuksiin.
Tietoisesti keskityin kuuntelemaan kehon tuntemuksia.
Väreitä, jotka kulkivat jaloissa, polvista sääriin, reisiin säteillen.
Kihelmöintiä käsivarsissa, keskuksena kyynärpäät, josta säteili sormiin ja olkapäihin.
Annoin väreiden vaikuttaa tunteisiini, tarkkailin tunteita.
Rinnassa kupli iloa ja kiitollisuutta, että saan olla tässä, kuunnella kaunista laulua ja kokea kaiken sen mitä siinä hetkessä on.
Se sai kyyneleet tirahtamaan silmiini.
Räpyttelin ripsiä ja ajattelin, ”ei haittaa vaikka liikutun”.
Saan tuntea, se saa näkyä.
Huomasin silti jotenkin rajoittavani tunnetta ja kurkkuun muodostui pieni möykky. Hengitin kurkun alueelle, möykyn ympärille, hyväksyin sen olemassa olevaksi. Tiedostin möykyn muodostuneen ajatuksistani ja tunteistani.
Ne olivat kuin varastoituneena pienelle alueelle kehossa ja
halusivat tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Oma kaipuuni laulamiseen.
Oma tarve ilmaista ja jakaa tunteita laulamalla.
Tarve avata tunteita laululla.
Unelma oppia laulamaan enemmän, unelma kehittää itseäni laulajana.
Muisto lapsuuden haaveesta laulaa.
Muisto siitä, kuinka olen lapsena iloiten ja jännittäen laulanut.
Nauttinut esiintymisestä.

Tiedostaen nämä ajatukset saivat tulla ja olla.
Hyväksyen niitä katselin vähän itseäni etäällä.
Ajatusvirta kulkee...

Lähestyvä joulu.
Ajatus yksinkertaisuudesta ja rakkauden tärkeydestä.
Tietoisesti tahdon keskittyä olennaiseen.
Oivallan sen löytyvän tästä hetkestä. Läsnäolosta.
Rakkauden toteutumisessa minussa.

”On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta.
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta. ”

Keskityn jälleen kuuntelemaan, entisen luokkakaverini laulua.
Kuulen äänessä enemmän syvyyttä ja pehmeyttä kuin ennen.
Mieli kysyy, onko elämä hänessä vaikuttanut jotenkin parantavasti.
Tunnen iloa hänen puolestaan.
On hienoa huomata ihmisten kypsymistä, kuulla se äänestä.
Tiedostan tarpeen jakaa pitkäaikaisten tuttujen kanssa elämänkokemuksia.

Keskityn suoraan kokemiseen.
Tunnen musiikin virran kehossa.
Olen yhtä musiikin kanssa.
Tunteiden virrassa.
Läsnäolossa.
Ajatukset etääntyvät kauas.
On vain kaunis sävel, kaunis ääni,
ihmisten keskittynyt läsnäolo.
Minun on hyvä olla tässä.
Kaikki on mennyt hyvin ja oikein tänäänkin.
Kaikki on nyt hyvin.
Levollisena ja kiitollisena Minä Olen. Tässä.
Opiskelen Hyvinvoinnin valmennusta tämän talven aikana. Tämä kirjoitus liittyy siihen, eli me harjoittelemme tietoista läsnäoloa, sitä kuinka elää elämää Tässä ja Nyt. Elämä tapahtuu nyt. Sen oivaltaminen tuo levollisuuden myös näin joulun alla.

Rauhallista alkavaa viikkoa teille!
-Sanna-

maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulun ajan tunnelmaa


Toukokallion joulu on sujunut mukavasti läheisten parissa.
Aika touhukasta on ollut, kun meillä käy useita vieraita ja itsekin vierailemme sukulaisilla.
Eilinen ilta vierähti  veljen luona saunoessa ja kylpypaljussa löhöillessä.
Oli siinäkin ihmettelemistä ulkomaalaisella vieraallamme, niin erilaista kulttuuria.


Aaton tunnelmia muutamin kuvin...


Lapset halusivat kasata paketeista tornin kuusen viereen. ;)






Kuusen koristeet olen tehnyt lähes kaikki itse.
Joka jouluksi yritän tehdä jotain uutta.
Uusina koristeina on rautalangasta väännettyjä palloja. 
Ne maalasin turkoosilla maalilla ja vähän päälle valkoista maalia, kuin lumeksi.


Saadut joulukortit keräsin vanhaan ikkunaan roikkumaan pienillä pyykkipojilla.
Itsekuvatut joulukortit näyttää olevan tänä jouluna suosittuja. :)


Valokranssin tein siskolle lahjaksi.
Itselläni on ollut tällainen vessassa kaksi vuotta ja valot on aina päällä.
Toivottavasti nämä valot kestää ihan yhtä kauan.


Lapsiperheen joulu ei ole kovin rauhallinen...
Sitä kaipaan nyt, rauhallisuutta ja hiljaisuutta.
Siitä onkin toivoa, kun huomenna lähdemme mieheni kanssa kaamosmatkalle pohjoiseen. :)
Siellä on aikaa rauhoittua ja nauttia kauniista luonnosta.

Hyvää Tapaninpäivää!
Lämpimin terveisin Sanna

torstai 22. joulukuuta 2011

Havukranssi ja -köynnös


Havukranssi on koristanut oveamme jonkin aikaa. 
Sydämet ovat vaan odottaneet maalausta, 
kun ei ollut helppo löytää turkoosia spray-maalia.
Tämän joulun väreiksi olen valinnut valkoisen ja turkoosin. 
Värit tulee näkymään koristeissa, kynttilöissä, kattauksessa...

Sydämet on väännetty rautalangasta, 
kiertämällä sukkapuikon ympärille ensin lankaa 
ja siitä kierretystä sitten aletaan muotoilemaan sydän.
Samalla tekniikalla olen tehnyt joulukuuseen palloja. 
Niistä kuvia sitten kun saadaan kuusi koristeltua.
Toimme sen sisälle tänään sulamaan, joten ehkä huomenna...


Köynnöksen tein todella pikaisesti jäljelle jääneistä havuista. 
Valoineen se toivottaa ihan kaikki vieraat meille lämpimästi tervetulleeksi.

Tänään meillä oli lasten kanssa pientä järjestelyä ohjelmassa, jokainen omissa huoneissaan.
Isommat lapset puuhastelivat muuallakin talossa.
Joulu lähestyy mukavasti ja edelleenkään ei ole mihinkään kiire. ;)
Tuntuu uskomattomalta, että kun ei kiirehdi ja stressaa mitään joulujuttuja, 
niin silti kaikki tarpeellinen tulee tehtyä ja hyvällä mielellä. 
Ja muistutan teitäkin...että tänään kääntyy suunta valoa kohti! :)

Joulutunnelmissa...
-Sanna-



keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Valokransseja ja uusia verhoja


Aamuhämärässä kuvasin viime aikaisia tekeleitäni...
Rautalangasta (hitsauslangasta) vääntelemät sydänkranssit toimii nyt ikkunavaloina joulun ajan
ja ne valaisevat aika hyvin olohuonetta pimeällä.
Huomenna onkin vuoden pimein päivä, talvipäivänseisaus.
 Erilaiset valot tuovat ihanaa tunnelmaa pimeään.
Samoin lumi...onneksi saimme lunta takaisin ennen joulua.
Parhaillaan sitä tulee lisää, joten toiveissa on että saamme valkoisen joulun.
Meille tulee vieras toiselta puolelta maapalloa joulun ajaksi
ja on mukava että hän pääsee näkemään ja kokemaan suomalaista talven kauneutta.
Kielimuuri vähän jännittää mua... 
vaikka  onhan tässä vielä pari päivää aikaa muistella kuinka sitä englantia väännettiin. ;)

Vai keskittyiskö kuitenkin joulun valmisteluun? :)


Valkoinen pellava kangas on odotellut aika kauan tuolla ompeluhuoneessa.
Löydettyäni sopivat pitsit sain vihdoin innostuksen ompelemiseen.
Syksyiset verhot saivat väistyä uuden tieltä.
Laitoin virkkaamiani "lumihiutaleita" koristeeksi siihen nyt joulun ajaksi, 
ehkä ne jää pidemmäksikin aikaa.


Lastenhuoneen verhot ovat myös valmiina.
Tämä kangas miellytti lapsia värikkyydellään.
Ei kyllä ole kovin jouluiset verhot, mutta mulle ei olekaan tapana laittaa jouluksi eri verhoja.
Ja valoa ja kevättä kohti sitä pian taas mennään.


Nyt kuitenkin keskitytään jouluun, perheeseen ja läheisiin.
Kaikkiin rakkaisiin ihmisiin.
Tärkeintä mielestäni joulussa on rakkaus, 
se että välitetään toisistamme ja osoitetaan se.
Ja vähän tonttuilun muodossa leikkimieltä, niin saadaan lisää iloa taloon.
Tässä lapset ovat meille aikuisille parhaita esimerkkejä. :)



Kolme yötä jouluun on...
Rauhallinen puuhailu jatkuu vielä Toukokalliolla, 
ilman suurempaa hälinää ja hössötystä.

Mukavaa joulunodotusta!
Lämpimin ajatuksin Sanna


perjantai 31. joulukuuta 2010

Onnellista Uutta Vuotta 2011!


Pihalla kävin tänään sytyttelemässä kynttilät jäälyhtyihin ja kasvihuoneeseen.
Valmistaudumme ottamaan vastaan uutta vuotta toiveikkaisin mielin.
Lapset rymyää ja metelöi, kun on niin jännää odottaa vieraita ja rakettien ampumista.
Mä en kaipaa niin raketteja,
mutta tinan ennustus pitää ehdottomasti kokeilla. ;)
Mitähän tuleva vuosi tuokaan tullessaan?
Toiveikkaana ollaan paremmasta vuodesta
ja otetaan sitten vastaan se mitä tulee.




Ehkä uskallan lainata ystävän päivityksestä lainattuja kauniita sanoja...


Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,
tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat,
ja vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.
Sä enkelin siivin uuteen vuoteen kulje ja
keskiyöllä toivoen silmäsi hetkeks sulje.
...
Anna kauniiden toiveiden sua uudelle vuodelle kantaa ja
seikkailumielellä katso mitä se sulle antaa.
Suuri kiitos kaikille täällä vieraileville kuluneesta vuodesta 
ja kaikesta siitä mitä olette minulle antaneet! <3
Onnellista ja parempaa Uutta Vuotta 2011!
Lämpimin terveisin Sanna <3

maanantai 27. joulukuuta 2010

Joululahjoja ja tunnelmaa

Paluu arkeen tapahtuu tänään, vai mitä?
Vielä vähän joulutunnelmaa kuitenkin...
Kummilapsille ompelin lahjaksi pupulakkeja fleesestä ja ohuesta puuvillakankaasta.
Pienen houkuttelun jälkeen sain omat lapseni malliksi.

Pellavaa, puuvillaa, pitsiä...
Sisko sai lahjaksi ompelemani sohvatyynyn.

Saimme viettää perheen kesken oikein ihanan joulun.
Joulupukkia tulivat katsomaan meille myös kaksi veljeäni lasten kanssa.
Oli ilo seurata lasten riemua ja jännitystä.
Pienin kyllä istui isänsä sylissä silmät kiinni, kun näki pukin eka kertaa. ;)





Joulun pyhien aikana vierailimme  lähisukulaisillamme ja 
Tapanin päivänä olimme veljellä tupaantuliaisissa.
Leppoisasti meni ilta siellä herkutellen, jutellen, 
sauna ja kylpytynnyri olivat käytössä koko illan. :)
Ihanaa yhdessä oloa! <3

Nyt sitten siivoillaan vähän joulun vieton jälkiä, 
ehkä kuusi saa vielä jäädä,
vaikka lieviä allergisia oireita onkin yhdellä lapsista.

Kiitollisin mielin palaan arkisiin touhuihin!
-Sanna-

perjantai 24. joulukuuta 2010

Hyvää ja Rauhallista joulua!










Näiden jouluisten kuvien myötä toivotan oikein ihanaa joulun aikaa 
sinulle, minulle, jokaiselle joka täällä piipahtaa!


Suuret kiitokset kaikille teille jotka täällä vierailette ja piristätte päiviäni sanoillanne! <3

Lämpimin terveisin  Sanna

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Joulukortteja

Viimeisetkin joulukortit ovat valmiina.
Mulla on tapana käydä kävelemällä jakamassa tähän lähialueelle kortit päivä, pari ennen aattoa.
Nyt vähän mietityttää tuo kävelylenkki, kun pakkasta on 24 astetta.
Ehkä joudun turvautumaan autoon jos tuosta vielä pakkanen kiristyy.

Ajattelin kortteja tehdessä että sydämeemme kätkeytyy tärkeä viesti, josta joulun aika muistuttaa.
Rakkaus, mitä kaikkea todellinen rakkaus on?
Niin suuri kysymys että menen itsekin sanattomaksi sen äärellä.
Jospa joulun aika antaisi meille vastauksia.

Tähdet voivat johdattaa meitäkin, jos vaan maltamme pydähtyä kuuntelemaan niiden  viestiä.



Siivet muistuttaa meitä siitä että meistä pidetään täällä hyvää huolta.
On myös ihania "maan päällisiä enkeleitä", ystäviä, jotka välittävät meistä ja pitävät huolta tarvittaessa.
Niitä on ihana muistaa joulun aikaan korteilla.
Vielä on jotain tekemistä ennen aattoa, mutta rauhallisella mielellä ollaan.
Tänä jouluna ei ole tietoakaan hössötyksestä ja stressistä.
Mietinkin, että tuntuu oudolta... Ei tunnu oikein joulutunnelmalta...
Mutta jos on joulun tunnelmaan oppinut liittämään kiireen ja
kaikenlaisen tekemisen, niin onhan se outoa, kun ei niin teekään. ;)
Enemmän tykkään että tekee vähemmän ja tyytyväisellä mielellä, ihan rauhassa vain välttämättömän.
Vähemmän lahjoja, vähemmän ruokaa, vähemmän askarteluja, vähemmän leipomista, siivoamista...
Oletko sinä kokeillut?
Tuleeko joulu vähemmälläkin?

Kaksi yötä jouluun on...
Kuuluu laulu keittiöstä.

Rauhallista joulun odotusta!
-Sanna-

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Jouluinen tilkkupeitto vauvalle

Niin suloiselle pienokaiselle vein lahjaksi pienen tilkkupeiton.
Osa kankaista ovat oman tyttöni mekoista jääneitä  ja osa vaan muita tilkkuja,
joita kaapista löytyi.
Ihanaa oli ommella punertavaa peittoa, jotenkin niin piristävää!

Peitossa on käytetty norjalaista tilkkutekniikkaa ja tähdet ja sydämet saatiin aplikoinnilla.
Virkatut tilkut toimikoon lumihiutaleen mallina  
ja niitä pienokaisen on varmasti muutaman kuukauden kuluttua ihana räplätä käsillään,
kun opettelee sormiensa käyttöä lattialla makoillessaan.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Tytön kampaus joulujuhlaan

Tänä iltana oli koulun joulujuhla ja tein sinne pikaisesti tytölleni kampauksen.
Kihartaminen tapahtui kahdella kihartimella...
Toinen kierrettiin paikolleen ja sitten tyttö piti itse siitä kiinni, kun odoteltiin kihartumista.
Samalla mä laitoin toista kiharrinta toiseen paikkaan.
Olen joskus ennenkin kiire tilanteessa käyttänyt kahta kiharrinta ja se jouduttaa tosi paljon. ;)

Kaksi kukkapinniä ja...

rautalankaketjua helmeineen laitoin koristeeksi.

Tytär valmiina juhlaan. :)
Taisi tässä tilanteessa jännittää aika lailla, kun tiedossa oli soololaulua kaverin kanssa.
He lauloivat valoesityksen aikana Avaruus-kappaleen.

Juhlahumu jatkuu huomenna, kun aamulla teen neljälle kampauksen hääjuhlaan.
Muuten elämä on Toukokalliolla mennyt todella hektisesti,
työt ovat päättyneet tälle vuodelle ja pieniä jouluvalmisteluja on tehty.
Joulusta en aio stressata, siitä tulee varmasti ihan yhtä mukava ilman sitäkin. ;)

Mukavaa perjantai-iltaa!
- Sanna-

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

2.adventtisunnuntai

Toisena adventtisunnuntaina minäkin lopulta herään joulun odotukseen.
Joka päivä jotain uutta ilmestyy kotiimme ja joulun tunnelma lisääntyy.
Joku kirjoittikin jossain blogissa, että on kahdenlaisia jouluihmisiä.
Sellaisia, jotka ajoissa alkaa laittaan joulua ja kerää pian joulun jälkeen pois ja
sitten sellaisia, jotka laittaa joulua vasta lähempänä aattoa ja keräilee sitten loppiaisen aikoihin pois.
Mä kuulun näihin jälkimmäisiin.
Eli joulun valmistelu alkaa vasta joulukuun vaihteessa ja tunnelmaa hiipii pikkuhiljaa kotiimme.
Mä en laita valtavasti erilaista, vaan muutamia juttuja sinne tänne, 
lähempänä joulua teen kukka-asetelmat ja koristellaan metsästä haettu kuusi.

Rautalangasta vääntelin sydämen koululla samalla kun opetin oppilaille sen tekemistä.
Lasihelmiä sinne vähän koristeeksi.

Sunnuntaisin on aikaa rauhottua vain olemaan, olla tekemättä mitään.
Pysähtyä ja miettiä.
Joulun aika lähestyy.
Mihin itse haluan tämän joulun odotuksen aikana käyttää aikaani?
Mikä silloin on sinulle tärkeintä?

Näihin ajatuksiin jään.
Hyvää 2.adventtisunnuntaita sinulle!

lauantai 4. joulukuuta 2010

Havukransseja

Havukranssit saivat tänään koristuksen päälleen.
Pohjat olin tehnyt alkuviikosta.
Tämä kranssi on tulee meidän ulkooveen...
Kunhan tekolumet ensin kuivuvat.

Rautalankasydämiä koristeena.


Tämän kranssin vien tänään kiitokseksi siskolleni ulkosaunan lainasta. 
Ystävälle järjestämme kivan illan yllätyksenä, ettehän kerro hänelle mitään!
Todennäköisesti hän ei ehdi vierailemaan ainakaan tänään blogissani, joten yllätys pitäisi onnistua. :)





Leppoisaa lauantai-iltaa!

Lämpimin terveisin Sanna