Norjan matkailua

Jokainen kesä sinne pitää lähteä.

Sydämestä käy kutsu, sekä minulle, että miehelleni.

Lapsetkin ovat jo siihen oppineet.

Norjaan... 

Tänä kesänä reilun viikon vietimme Pohjois-Norjaa matkaten asuntovaunun kanssa.

Kaksi aikuista, neljä lasta.

Eikä olla oltu Norjan puolella kuin muutama tunti 

niin ensimmäiset ovat lempipuuhassaan.

Kalastamassa.

Minä tutkailen sorsaperhettä.

Ihmettelen meren monimuotoisuutta ja taivaan värejä.

Nuorimmat lapset iloitsivat isoista aalloista ja tuulesta.

 

Ja illalla rauhoituimme nuotion äärellä.

Ajelimme Narvikista pohjoiseen päin.

Tämä vanha pankki löytyi Rollan saarelta. Upea rakennus!

 

Kiipeilin nuorimman kanssa rinteitä, istuskelimme ja katselimme.

Siihen hetkeen ei kaipaa mitään muuta. Siinä on hyvä olla.

Hämmästelimme puita, kelottuneita, hopeisia oksia.

Tytön kanssa kiipeilimme myös, samalla lakkoja keräten.

Sateen ja auringon yhteisiä valoilmiöitä vuorien välissä. Kaunista!

Yksinkertainen on kaunista. En koskaan lakkaa ihmettelemästä luontoa.

Yksin tykkään vaellella vuorten rinteillä, tällä kertaa lähdin mutkaista tietä kipuamaan ylöspäin.

Seikkailija herää minussa ja lähden poikkeamaan pienemmille teille ja poluille.

Lopulta päädyn rinteen reunalle, polkukin on päättynyt.

Jalat ei vaan nyt tykännyt minun jokaipäiväisestä kiipeilystä.

Akillesjänne kipeentyi ja hoidin sitä liottamalla kylmässä vedessä.

Parin päivän päästä kipu helpotti.

Jälleen totesin kivunlievityksessä kylmähoidon olevan todella tehokas.

Leiriytymispaikan lähellä rakennettiin uutta siltaa.

Sateenkaari näyttää kuin siunaavan sen.

Aina hakeuduimme veden äärelle.

Tässä tyyntä, niin levollista.

Näiden hetkien vuoksi olemme täällä. 

Pysähdymme, olemme, ihmettelemme.

Poroparat hätääntyi autoista, eivätkä päässeet sorarinnettä ylös. 

Jatkoivat tietä pitkin, häiriten edelleen autoilijoita.

On meidän ihmisten hyvä oppia kunnioittamaan eläimiä.

 Sitä porot ainakin meille opettaa. Luonnon ehdoilla täällä lopulta mennään.

Paluumatkalla poikkesin katselemaan löytyykö suolta lakkoja.

Ensimmäiset olivat kypsyneet ja sain naposteltavaksi yli puolilitraa alle tunnin reissulla.

Yöttömän yön aurinko kalastajien ilona.

Nuorimmainenkin taisi oivaltaa kalastuksen salat.

Viimeisenä malttoi lähteä nukkumaan.

Virkistyneena saimme palata kotiin.

Arkiaskareisiin.

Välillä mieli palaa hetkiin, luonnon ihmeiden rauhoittamiin tilanteisiin, ihaniin kokemuksiin.

Siitä voi ammentaa voimaa tähän päivään.

Tänä päivänä sade hellittää,

käden rasituskipu hellittää, 

(olen liikaa  tehnyt kaikenlaista puutarhatyötä)

ehkä johonkin kevyeen puuhasteluun joutaisin.

Levollisin mielin jatketaan arkea.

-Sanna-

Kasvihuoneessa tomaattia, kurkkua, paprikaa...

Kasvihuone on minulle latautumisen paikka.

Siellä saa seurata kasvunihmeitä. 

Napostella suupaloja.

Rauhoittua vaan ja olla. 

Oleminen on ihanaa,

levollista.

Kuvat ovat muutaman viikon takaisia. 

Tosi aikaisin alkoi raakileita tulla 

ja nyt kun kirjoitan, useita tomaatteja on jo kypsynyt.

Pensastomaatti on hyvä isompien tomaattien edessä.

Yleensä kypsyvätkin ensimmäisenä.

Ensimmäistä kertaa kokeilen jalopenopaprikaa. 

Kesän mittaan tulen näkemään, kuinka se menestyy hiekassa viljeltynä.

Koskaan tästä kasvihuoneesta ei olla syöty niin aikaisin kurkkua, kuin tänä vuonna.

Taisi alku kesän hellejakso laittaa hyvään kasvuvauhtiin kasvit.

Avomaakurkku kasvaa sinkkiämpärissä.

Ruukuissa kasvaa persiljaa, tilliä, valkosipulia ja basilikaa.

Ilolla olen seurannut kaiken kasvamista.

Tänä aamuna herätessäni ruokapöydässä odotti kaksi salaattiannosta. 

Minulle ja miehelleni.

10-vuotias poika oli kerännyt kasvihuoneesta ja puutarhasta kaikenlaista syötävää 

ja tehnyt niistä salaattia.

Malttamattomana odotti milloin heräämme. 

Ihana, rakas poika!

Toivon että pystyn lapsilleni opettamaan sen,

 kuinka omasta puutarhasta ja viljelmistä voi nauttia ja iloita.

 Ja sen että saadakseen satoa pitää tehdä sen eteen töitä.

Se työ tehdään ilolla, ei pakolla. :)

Maukkaita kesäpäiviä!

-Sanna-

Kasvun ihmeitä kasvimaalla

Kottikärryissä kompostinmullan päällä on tomaatteja, "varkaita".

 Taimet on saanut alkunsa siitä, kun ostin puutarhalta valmiita tomaatintaimia kasvihuoneeseen

 ja niissä kasvoi isoja varkaita.

Napsin varkaat irti, tökkäsin ruukkuihin multaan 

ja hoidin niitä muutaman viikon kasvihuoneessa.

 Alkoivat kukkimaan aika pian.

Niistä kasvoi oikein hyviä taimia kasvimaalle!

Keskelle rakennettiin vähän isompi laatikko.

Halutessani voin rakentaa siihen pystypylväitä ja laittaa siihen muovikatoksen, 

siis minikasvihuone.

Tomaatteja istuttaessa porkkana, sipulit, salaatit, retiisi kasvoivat jo hyvin.

Tähän laatikkoon laitoin hiekan sekaan kompostia, siis tuonne syvemmälle.

Haluan kokeilla erilaisia maa-aineksia, miten kukin kasvi niissä oikein menestyy.

Kasvimaan reunalla kiertää lankku.

Se kehystää kivasti ja helpottaa ruohonleikkuuta takapihalla.

Portin rakensin itse. Pystyttämisessä tarvitsin toisten apua.

 Siinä köynnöstää pavut ja koristekurpitsa.

Kasvimaa on valmistunut kivasti. 

Kaksi laatikkoa puuttuu vielä, niihin ei enää tänä kesänä ehdi laittaa mitään kasvamaan.

Käytäville kuskataan lisää hiekkaa ja ehkä ne rakennetaan laudasta tasaisiksi tai sitten laitan haketta.

Hiekkaviljelyn helppous on jo nyt nähtävissä.

Aikaisemmin multamaalla tähän aikaan on se kasvimaan tympein vaihe menossa: 

Rikkakuohojen kitkeminen!

Nyt saan nautiskella siististä kasvimaasta ja kitkemistä on ollut ehkä viiden vesiheinän verran.

Tuntuu uskomattoman hyvältä ja helpolta. 

Kokemusta mulla on hiekkaviljelystä usealta vuodelta kasvihuoneessa, 

enkä millään enää haluaisi viljellä pelkästään mullassa.

Vähemmän työtä, kevyempää työtä, siistimpää kasvatusta.

Perustaminen on kyllä vaatinut enemmän työtä, kuin multakasvimaa.

Löytyykö täältä blogimaailmasta muita hiekkaviljelijöitä?

Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia.

Satoa odotellessa...

Nautitaan tästä hetkestä!

-Sanna-

Hiekkaviljelyä uudella kasvimaalla

Yksi unelmistani on toteutemassa!

Kasvimaa laatikkoineen ja hiekkaviljelyineen.

Unelman toteutuminen meinasi siirtyä jälleen vuodella eteenpäin, 

kun toukokuun lopussa selkäni taas sanoi yhteistyösopimuksen irti ja tekeminen kävi turhan hankalaksi.

Keksin kuitenkin vanhimmalle pojalleni kesätyöksi rakennella nuo laatikot. 

Opetin pojalle sirkkelin ja moottorisahan käytön. Neuvoin kuinka laatikot rakennetaan. 

Kasvimaan rakentamisesta tulikin koko perheen projekti.

Mieheni oli tehnyt pohjatyöt jo edellisenä kesänä.

Vanhin poika rakensi laatikot.

Minä ja muut lapset käsittelimme ne tervalla. (ohennettu havupuutärpätillä)

Hiekan lapioinnissa on ollut pieninkin mukana.

Laitan aluksi kuvia alkukesän puuhailuista.

Kuvalla yllä näkyy että laatikot on täytetty kokonaan hiekalla.

Istutusriveihin laitoin kasvuturvetta vähän, jotta juurtuminen ja itäminen nopeutuisi.

Pinnat peitettiin ruohosilpulla. 

Siitä kasvit saavat ravinteita ja samalla suojan kosteuden haihtumiselta.

Kurpitsalle laitoin laatikkoon vanhaa kompostia ja pinnalle kasvuturvetta.

Ilta-auringossa lehdet loistavat kauniisti istuttamisen jälkeen.

Avomaakurkun laitoin myös multaan kasvamaan. 

Vanhoista ikkunoista sai suojaa pienille taimille.

Kosteus ja lämpö säilyy myös paremmin.

Selkä parani pikkuhiljaa, siksi projekti onnistui etenemään,

vaikkakin kaikki kylvöt ja istutukset tuli tehtyä vähän myöhässä tänä keväänä.

Lisää kuvia tulossa kasvimaan valmistumisesta laitan pian!

Aurinkoisin terveisin

Sanna

Kampauksia

Kampauskuvien myötä,

Hyvää ja lämmintä viikonloppua!

-Sanna-

Lauttasaunalla ihastelen luonnon kauneutta

 

Kerroin kauan sitten perheemme lauttasauna-projektista.

Sauna on nyt ollut vuoden verran käytössä ja selvinnyt jäiden seassa yhden talven yli.

Vielä siellä on kesken moni kohta, mutta se ei enää lomailua ja saunomista hidasta.

Väliaikaisen laiturin koristelin koivunoksilla juhannukseksi.
Toivottaen tervetulleeksi uusia tulijoita keskikesän juhlan viettoon.

Lautan katolla on kiva istuskella  tai makoilla vaan. Oleskella.

Se on tärkeää. Että osaa olla läsnä, 

hiljentyä ja kuunnella tuulen huminaa, lintujen laulua ja aaltojen liplatusta.

Saunavihtat tein kaiteelle odottamaan  aattoillan saunojia.

Kun on paljon porukkaa, lapset saavat saunoa päivällä,

 itseasiassa koko päivä niillä vierähtää saunassa, uimassa, kumiveneellä leikkiessä.

Ilta-aurinkoa vasten näkyy hyvin lautan katolla olleet juhannuskoivut. 

Tyyni sää houkutteli minut veneellä soutelemaan järvelle.

Rauhallisuutta, hiljaisuutta, kauneutta.

Voiko ihminen enempää kaivata?

Siitä syntyy levollinen mieli.

 On hyvä olla.

Tunnen kaiken olevan hyvin. 

Lapsuudesta asti tuttuja maisemia...

Ihmeellistä rauhaa sain tuntea yksin soutaessa.

Tunnen tarvitsevani tällaisia hetkiä.

Silloin olen läsnä itselleni, voin kuunnella sisäistä ääntä.

 Sydäntäni.

Niin usein arjen hälinän keskellä unohtuu kysymys:

Mitä minulle kuuluu?

Tunnen olevani etsijä.
Matkalla kulkija.

Elämäni tiellä.

Hitaasti matkaten.

Ei ole kiirettä minnekään. 

Usein pysähdyn.

Tahdon olla kosketuksissa läsnäolevaan hetkeen.

Kosketuksissa itseeni.

Sieltä, sydämestäni löydän tarvittavat vastaukset kysymyksiini.

Löydän levollisuuden, joka saattaa joskus kadota arjen melskeisiin.

Toisessa hetkessä tunnen valtavaa kiitollisuutta koko elämääni kohtaan.

Kaikkia vaikeuksia ja kärsimyksiäkin kohtaan.

Olo on ihmeellinen,  luonnon kauneus saa pysähtymään ja kysymään:

Miten voin nähdä kaiken näin kauniina, 
tarkoituksenmukaisena, ihmeenä ja lahjana?

Minä, juuri minä saan kokea näin. 

Kiitollisuus valtaa koko kehon, tunnen elämän virran ravistelevan minua.

Toisenlaisella hetkellä, kun murheet ja menneisyyden taakka painaa,

 virkistävä sade herättää minut.

Olen unohtanut. 

Levollisuuden, kiitollisuuden ja rauhan.

Tämän hetken ilon.

Tässä hetkessä, läsnäolevassa hetkessä kaikki on aina hyvin.

Minua rakastetaan  ja kannetaan.

Niin sinuakin. Jokainen hetki.

Luonto kutsuu pysähtymään.

Kuuntelemaan hiljaisuutta.

Mitä sinulle kuuluu?

Lämpimin ajatuksin 

Sanna