Norjan matkailua: Saltstraumen

 Teimme perheen ja kahden muun läheisen kanssa lomamatkan perinteisesti Norjaan. 

Junkerdalin kanjoni on aina yhtä jännittävä paikka mennä 

kapean tien ja vastaan tulevan liikenteen vuoksi.
Innostus ja jännitys vuoristomaisemista tuntui matkaseurueessa.

 Nuorisolla oli omat kivat juttunsa Norjassa, välillä temppuiltiin, 

välillä oli omat bileet asuntovaunussa. Musiikki ja laulu soi kaikuen kallion seinämästä. 

Useana iltana lähes koko porukka pelasi krokettia upean luonnon keskellä. 

Tekemistä ja ihmeteltävää riitti kaikilla.
Kahdeksan hengen seurue tarvitsi majapaikaksi kaksi telttaa ja yhden asuntovaunun.
Nuoriso majoittui asuntovaunussa ja aikuiset teltoissa.

 Minä  otin itselle omaa aikaa ja menin rantakiville 

istuskelemaan ja olemaan luonnon tyyneydessä.

 Rauha, levollisuus, kauneus ja selkeys on läsnä. 
Tässä paikassa on hyvä olla.

Minulta ei puutu mitään.
Kaikki on hyvin ja juuri niin kuin kuuluu olla.

Saltsraumenissa on maailman suurimmat pyörrevirrat. 

Ihmettelimme korkealta sillalta niitä ja luonnon kauneutta.
Auringon paiste lämmitti ja luonto näytti parhaimman puolensa auringon valossa.
Lokit lenteli alapuolellamme. Tuuli viilenti sopivasti.
Etäisyys ja maiseman näkemisen laajuus selkeytti olemista.

Voimme nähdä asioita niin monesta näkökulmasta, monella tapaa.

Korkealta näkee kokonaisuuksia ja laajasti.

Ruohonjuuritasolta näkee sen mikä on ihan tässä ja nyt, edessä.

Varjon suojasta voi nähdä kirkkaasti ja selkeästi.

Varjo tuo rajat ja raamit. Yksityiskohdat selkiintyvät.

Kuka katsoo ja miten, se ratkaisee.

Eikä itseasiassa kukaan ole sen oikeammassa kuin toinen. 

On vain oma näkökulma ja tapa katsoa maailmaa.

Olemmehan kaikki saman luonnon keskellä ja samassa maailmassa. 

Jossa jokaisella on oma paikkansa. Oma tehtävänsä.

Miksi on niin paljon valtataistelua ja kilpailua?

Kaikille riittää, kunhan vain annamme itselle
ja toisille tilaa olla juuri se joka on.
Se, jolla on kyky tarkkailla ja olla tässä hetkessä läsnä.
Se, joka todellisuudessa on.

Puhtaat virtaavat vedet saivat haltioitumaan luonnon ihmeellisyydestä.

Virkistävää ja puhdistavaa oli tuonne pulahtaa. 

Aikuisistakin tuli uteliaita tutkijoita ja innostuivat virtaavasta vedestä.

Otin aina sopivan tilaisuuden tullen hetken itselleni.

Istahdin kivelle kuulostellen tuntemuksia ja ajatuksiani.

 Antaa virran viedä pois kaikki se, mitä en enää tarvitse.
Antaa virran puhdistaa ja virkistää.

Meillä on kyky päästää irti vanhasta ja tehdä tilaa uudelle.
Saamme mahdollisuuden kasvaa,
uudistua ja tulla enemmän omaksi itseksemme.

Säilyköön tämä valppaus ja selkeys, jonka luonnon läheisyydessä tavoitin.
Läsnäololla elämä saa virrata minussa vapaasti ja puhtaasti, juuri sellaisena kuin se on.

Luonto tekee ihmiselle hyvää. 

Se on paras paikka olla ja löytää kaikki se hyvä ja tärkeä, mitä elämässä on.

Mitä enemmän olen luonnossa, sitä paremmaksi tunnen oloni. 

Ihmeellinen on luonnon vaikutus.

Salstraumenin läheisyydessä majailimme kolmen päivän ajan.
Kalastus oli hyvin palkitsevaa pyörrevirtojen läheisyydessä
ja saimmekin nauttia seitistä tehdystä ruoasta heti alkulomasta.
Luonto oli läsnä myös ruokien muodossa.
Matkatarina jatkuu seuraavassa postauksessa.

Valoisin terveisin Sanna

Ihminen on osa luontoa

Kuljen paljon luonnossa. Joka päivä jollain tavalla.

Oleskelen siellä, Liikun siellä. Valokuvaan. Yksin tai siskojen kanssa.

Tunnen olevani osa luontoa. 

Tahdon vahvistaa yhteyttä luontoon olemalla siellä mahdollisimman paljon.

Kun olen luonnossa, se palauttaa minut sellaiseen olotilaan jossa on hyvä olla. 

Helppo ja kevyt olla.

Se palauttaa luonnolliselle "taajuudelle". Siihen olemiseen, mitä todella olen, syvällä ytimessäni.

Arkitoimet, elämän tapahtumat, tunteet,ajatukset ja mieli saavat kehomielen reagoimaan ja suorittamaan kaikenlaista. Sitä kaikkea elämäksikin kutsutaan.

Ihminen on tarkoitettu toimimaan niin, että tekeminen ja oleminen ovat tasapainossa. 

Tuntuu äärimmäisen hyvältä olla vaan luonnossa, ilman mitään tavoitteita, suorituksia, vaatimuksia, aikataluluja, joita arkinen toiminta on täynnä.

Luonnossa löydän tasapainon.

Rauhan. Levollisuuden. 

Siellä ollessa ei tarvitse sanoja, määritelmiä, luokituksia, arvottamista, vertailua.

Siellä jokainen saa olla juuri sellainen kuin on.

Siellä on hyväksytty omana itsenään.

Siellä voin keinua aaltojen kanssa.

Tanssia puiden kanssa.
Laulaa ja iloita lintujen kanssa.

Makustella samoja kasveja ja marjoja eläinten kanssa.

Siellä voin antaa auringon lämmittää kehoani.

Valon valaista sieluani.

Tuulen heiluttaa hiuksiani 

ja sateen huuhdella kyyneleeni.

Saan vaan olla. Hengittää raitista, puhdasta ilmaa.

Eikä mitään muuta tarvita. 

Se riittää mitä on.

Hyväksyn elämän sellaisena kuin se juuri nyt on.

"Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?

Mitä on tämä hiljaisuus?

Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,

tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat

ja metsässä puhuvat puut.

Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat 

ja toivot ja tou'ot muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,

kaikk on niin hellää ja hyvää.

Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin

ja tuoksuvat rauhaa syvää."

Eino Leinon runoista tämä kuvaa hyvin rauhan kokemusta, 

joka minulla syntyy luonnon keskellä.

Ihania päiviä teille kaikille.

Nautitaan kesästä, lämmöstä ja kauniista luonnosta!

p.s. Kuvat ovat siskoni Minna Hintsalan ottamia.
Käy kurkkaamassa instagramissa hänen upeita luontokuvia
https://www.instagram.com/minnah74/

Muutos

Tervehdys teille kaikille!

Tauon jälkeen, muutostuulten puhaltaessa on aika kirjoitella tänne ajatuksia.

Viime vuodet ovat olleet suurten muutosten aikaa. Ei niinkään ulkoisesti.

Asun edelleen Toukokalliolla. Kotiin sekä puutarhaan olen keskittynyt todella vähän.

Olen tehnyt vähän käsitöitä tai kampauksia. Muutos siis näkyy tekemisissäni.

Muutos tulee näkymään mahdollisesti myös blogissa.

Olen päättänyt jatkaa täällä blogissa kirjoittelua.

En tiedä, mitä tulen tänne kirjoittamaan.

Itseasiassa, miten voisinkaan tietää, 

koska ei elämästä lopulta voi tietää mihin suuntaan se menee.

Elämä kulkee vapaana virtana, tässä ja nyt.

Jos olen läsnä, se voi kuljettaa minua ihan minne vaan,

sellaisiin tilanteisiin ja paikkoihin, joissa en ole aikaisemmin ollut.

Nyt, tunnen olevani kuin tuo kuvassa oleva perhonen.

Iso muutos on jo tapahtunut.

Minulle on kasvanut siivet ja olen löytänyt kyvyn lentää.

Elämässäni on valo, joka valaisee jokaista hetkeä, ohjaten oikeaan suuntaan.

Mutta nyt, olen fyysisesti pysähtynyt paikoilleen.

Tarkoituksella. Pysähtynyt olemaan. Kuuntelemaan elämää.

Kuljin mielenkiintoisen ja opettavaisen matkan viime vuosina.

Se matka oli ihmisyyteen, aitouteen, rehellisyyteen, tietoisuuteen,

valheiden tunnistamiseen, totuuksien näkemiseen.

Matka johti yhteyden ja oman tien löytämiseen,

Tarkoituksen näkemiseen.

Sain mahdollisuuden nähdä elämässä olevia valoja ja varjoja.

Molemmat puolet, vastakohdat, joista aina toinen auttaa tiedostamaan toisen.

Valo näyttää varjon ja varjo kertoo valosta.

Mitä tahansa tulikaan vastaan, mitä tahansa minulle hetkissä näytettiin,

sen kaiken takana on ollut Rakkaus. Hyvän tarkoitus.

Koen, että meille tarjoillaan juuri oikeanlaiset tilanteet, olosuhteet,

jotta opimme jotain, mitä juuri tässä elämänvaiheessa kuuluu oppia,

Useimmiten matka alkaa jostakin ja päättyy johonkin. Niin minullakin.

 Tänä kesänä tulin päätepysäkille, yhden matkan päätepysäkille.

Otin pysäkillä käteeni matkalaukun ja avasin sen.

Tarkastelin, mitä kaikkea matkalta onkaan tarttunut mukaan.

Tarkastelin, hyväksyen, myötätuntoisesti. Kaikki on juuri oikein näin.

Tarkastellessa vapaus alkoi täyttää sydämeni, ilo tästä hetkestä, uusista mahdollisuuksista.

Se oli yksi polku minun elämäni tiellä.
Polku, jossa opin paljon asioita elämästä. Ihmisistä. Itsestäni.

Vapauden tunne kertoi, että nyt olen jälleen lähempänä todellista, aitoa itseäni.

Kysyin samalla, että kuinka me ihmiset niin helposti lähdemme toteuttamaan toisten ihmisten odotuksia ja unohdamme osan itsestämme, omia tarpeitamme, arvojamme, omia unelmiamme.

Mistä tietää, että on eksynyt jollekin toiselle polulle, sivuraiteille omalta tieltä?

Mistä tietää, että on unohtanut jonkin osan itsestään?

Siitä, ettei jossain paikassa ole hyvä olla.

Siitä, että on epämääräistä pahaa oloa, jolle ei oikein löydä selkeää selitystä mistä se tulee.

Siitä, että toimii omien arvojen vastaisesti, jotta täyttäisi toisten odotuksia.

Siitä, että tuntee kärsimystä.

Siitä, että ärtymys nousee uudelleen ja uudelleen.

Kiukku ja vihakin, niin vapauttava vihan viesti sisältä sanoo

"Kuuntele, missä kulkevat sinun rajasi!"
"Kenen elämää elät?"

Vihan tunne kertoo muutostarpeesta. "Jonkin pitää muuttua elämässäni."

Ei viha tunteena ole "paha", kuten usein se on niin ymmärretty ja määritelty.

Vihalla ja sen erilaisilla muodoilla kuten ärtymyksellä, kiukulla, ketutuksella on hyvä viesti meille.

Se kertoo omasta tahdosta, omista rajoista, omista tarpeista ja arvoista.

Se on tunne, joka suojelee rakkautta ja totuutta sisällämme.

Kun kohtaamme vihan tunteen itsessämme, suoraan sellaisena tunteena kuin se tulee,

purkamatta sitä keneenkään toiseen, saamme valtavasti energiaa käyttöön,

jonka voimalla voimme tehdä tarvittavat muutokset elämässämme.

Muutosvoima virtaa elämässäni, tällä hetkellä.

Minä kellun elämässäni, kuin veden pinnalla kelluisin. Tässä hetkessä.

Läsnäolon kautta tiedän, mihin suuntaan on hyvä meloa.

Luotan, että elämä kantaa.

Hengitän juuri nyt sisään, hengitän ulos ja tunnen levollisuuden täyttävän sydämeni.

Ei tässä mitään hätää ole. Kaikki on hyvin ja juuri oikein.

Hyväksyn, että ainut todellisuus elämässä on jatkuva muutos.

Muutos ja virtaus, tässä hetkessä tapahtuva.

Olen pysähtynyt elämään, Olemaan juuri Nyt.

Olen perillä, vaikka olen matkalla. Elämänvirrassa.

Mitähän seuraavalla matkalla kohtaan? 
Mitä kaikkea matkalaukkuun tarttuu mukaan?
Mitä oppeja, mitä kokemuksia?

Valoisin terveisin Sanna

Tervehdys kaikille!

Pitkästä aikaa päätin kirjoittaa ajatuksiani tänne blogiin. :) Ajatuksia, jotka tässä hetkessä heräävät. Ne kertovat luovuudesta. Valinnoista. Siitä, mistä olen löytänyt kokemuksen hyvästä elämästä.

Blogini on syntynyt luovuudesta. Kaikki mitä tänne olen laittanut, on syntynyt luovuuden kautta.

Mitä luovuus on sinulle? Kuinka se sinun elämässäsi ilmenee?

Minulla se on aikaisemmin ilmennyt käsillä tekemisen kautta.
Käsitöiden, sisustamisen, askartelun ja puutarhassa puuhastelun kautta.
Nyt huomaan, että ilmenemismuoto on muuttunut viime vuosina.
Käsitöiden tekeminen on vähentynyt, huomattavasti.
Jossain vaiheessa se jäi kokonaan pois, rasitusvamman takia. Kädet tarvitsivat lepoa.

Luovuus vaihtoi "kanavaa" ja se on enemmän ajattelun puolella.
Lisäksi valokuvaaminen ja piirtäminen kulkevat vahvasi mukana.
Olen siis tahtonut oppia ajattelemaan luovasti ja joustavasti.

Kun käsitöiden tekeminen väheni, niin samalla kirjoittaminen lisääntyi.
Opiskelujen myötä olen kirjoittanut paljon, luonut uusia ajatuksia, pohtinut ja analysoinut.

Niin, mitä olen pohtinut ja analysoinut?

Elämää, ilmiöitä, itseäni, hyvinvointia, ihmisyyttä, tunteita.

Ja samalla, olen opetellut tiedostamaan ja hyväksymään tätä hetkeä juuri sellaisena kuin se on.

Miten luovuus tähän liittyy? Nyt hetkeen? Tiedostamiseen?

Luovuus ilmenee tässä hetkessä, sen kautta löydämme itsestämme ja elämästä jotain uutta.
Sen kautta voimme kasvaa enemmän omaksi itseksemme, sekä ilmentää jotain itsessäni olevaa. Luovuus on tiedostamista. Se on heittäytymistä elämään, Nyt -hetkeen.
Se on läsnäoloa. Suostumista elämän virtaan.
Elämä on liikettä. Se ei pysähdy, vaan kulkee ja elää koko ajan.

Mutta ihmisen on hyvä toisinaan pysähtyä, jotta näkisi sen mitä nyt tapahtuu
ja mikä nyt tahtoo tapahtua, minun elämässäni.
Sillä jos menee niin vauhdilla ettei näe ja tiedosta mitä omassa elämässä tapahtuu juuri nyt,
niin silloin ei myöskään kykene vaikuttamaan siihen, vaan saattaa kulkea sellaisessa virrassa,
joka ei ehkä ole omaa elämää. Silloin ei ole hyvä olla.

Kysyin joitain vuosia sitten, kenen elämää elän? Onko elämäni itseni näköistä?

Miksi elän niinkuin elän? Miksi teen niin kuin teen? Miksi valitsen niin kuin valitsen?

Pysähtymällä ja tarkkailemalla mitä minussa tapahtuu, olen saanut vastauksia. Yhä uudelleen ja uudelleen. Niissä hetkissä, löydän tienviitat, sen mikä suunta juuri tässä hetkessä on hyvä valita.

Olen valinnut tien Kohti Hyvää Elämää.

Askel askeleelta valitsen sen, mikä tuntuu juuri oikealta tässä hetkessä.
Se, mitä se on, ei tule aina tunteiden kautta, vaan saan vastaukset intuition kautta.
Se on syvempää ymmärrystä ja tietoa siitä, mikä on hyväksi laajempaa kokonaisuutta ajatellen,
eikä vain itseäni ajatellen.

Tällä tiellä minua tukenut opiskeluni Hyvinvointivalmentajaksi vuosi sitten,
sekä tänä talvena ollut jatkokoulutus.
Sieltä olen löytänyt avaimia hyvinvointiin ja hyvään elämään.
Sellaisia avaimia, jotka todella toimii! Kun vain itse sitoutuu ja ottaa vastuun omasta elämästään.
Ne avaimet toimivat silloin kun niitä itse käyttää.
Se ei lopulta auta itseä eteenpäin, että joku neuvoo miten niitä avaimia käytetään.
Siinä saa kyllä tiedon hyvästä elämästä, mutta se ei vielä riitä. On itse tiedostettava ja otettava vastuu. Tehtävä tarvittavat teot. Täytyy löytää tahto elää itsensä näköistä elämää ja hyvää elämää.
Sekä uskoa olevansa sen arvoinen.

Jos tahtoo elää hyvää elämää, on tärkeää hyväksyä tämä hetki juuri sellaisena kuin se on.

Ja on tärkeää hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin nyt on. Koska se kaikki jo on NYT.

Sillä jos en hyväksy itseäni ja Nyt -hetkeä sellaisena kuin se on, silloin vastustan sitä, tiedostamattani. Ja kaikki se mitä vastustan,  vahvistuu. Mitä asioita siis haluan vahvistaa elämässäni?

Mitkä ovat hyviä asioita, hyvää elämää tukevia valintoja? Mistä sinä löydät hyvän elämän?

Valoisaa ja tietoista maaliskuun alkua!

-Sanna-

Unelmasta totta

Olen elänyt elämää läsnäollen, tässä hetkessä.
Kuunnellut mihin suuntaan nyt kuuluu mennä.
Mitä nyt tehdä, mitä asioita kohdata.
Pieninä viesteinä, tunteina, ajatuksina saanut tietoa.

Olen etsinyt. Kutsunut luokseni.
Aavistellut, että jokin tehtävä on minua varten.
Jokin paikka on tarkoitettu minulle.
En vain ole tiennyt mikä se on. Tai missä se on.
Silti olen ollut varma, että se tulee vastaan. Oikealla hetkellä.
Oikeiden ihmisten ja tilanteiden kautta.

Olen unelmoinut ja haaveillut. Työstä, joka on itseni näköistä.
Arvojeni mukaista ja ihmisyyttä kunnioittavaa.

Työstä, jossa saan käyttää luovuuttani, tunnetietoutta, kehotietoisuutta,

opettajan/kouluttajan kokemusta.

Kaikkea sitä kokemusta ja elämän antamaa oppia,

jota olen raskaidenkin kokemusten kautta ottanut vastaan.

Olen katsellut pilvien välistä tulevaa valoa.

Luottanut. Elämän kantavaan voimaan.

Minua on valmistettu, tiedän sen nyt.

Kaikki se mitä olen kohdannut, on valmistanut tähän hetkeen.

Tehtävään, joka alkaa pian.

Se jännittää, kutkuttaa vatsanpohjassa, innostaa ja inspiroi.

Se tuo vastuuta, suuremmasta kokonaisuudestakin.

Silti tiedän ja luotan. Kaikki se mitä nyt olen, se riittää.

Ei tarvitse olla yhtään enempää, vähempää,
toisenlaisempaa, erityisempää tai viisaampaa.

Nyt on hyvä näin.

Voin levollisesti lähteä matkalle, joka tekee unelmastani totta.

Valoisin terveisin Sanna

Polku - on tässä

Polku, kohti hyvää elämää kulkee tässä hetkessä.
Ollen läsnä, aistien ja tuntien kaikki se, mikä nyt on.
Hyväksyen.
Ilman yritystä muuttaa mitään, mikä jo on.
Tässä on kaikki mitä tarvitsen. 

Matkalla kohtaan ihmisiä. Kaikenlaisia, erilaisia.
Pyrkimys on kohdata ne määrittelemättä, sellaisina kuin ovat.
Jokainen kelpaa omana itsenään.
On hyvä juuri sellaisena kuin on.

Näen ihmiset oppaina omassa elämässäni.
He eivät tule sattumalta.
Jokaisella on tarkoitus mukanaan, viesti kerrottavanaan.
Kuuntelenko, mitä hän viestii? Näenkö kunnioituksella?

Vai heitänkö heihin jonkin leiman, määritelmän, nimilapun?
Kelpaako ihminen sellaisenaan?

Arvomaailmani kertoo, että jokainen on arvokas.

Tärkeä, tullakseen hyväksytyksi omana itsenään, juuri sellaisena kuin on.

Leimat ja nimilaput ovat vain
mieleni tuotoksia, jotka sanelee ja määrittelee.

Lopulta, en välitä niistä. Niillä ei ole merkitystä.
Annan niiden olla. Annan tulla ja mennä.

Sillä on merkitystä, että kohtaan ihmisen. Että olen läsnä, kun toinen on siinä.

Kuuntelen ja näen, mitä hän haluaa kertoa.

Tärkeää on kuunnella ne sanattomatkin viestit.

Olla hereillä kertomassa, omalla tavallani, että

hyväksyn sinut juuri sellaisena kuin olet.

Koska... ihmisten välisissä kohtaamisissa se on tärkein ja suurin tarve.

Tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Hyväksytyksi.

Tulla 

Rakkaudella nähdyksi.

Valoa ja lämpöä sinun päivääsi! 

-Sanna-

Kohti Hyvää Elämää

Lämmin tervehdys Teille kaikille lukijoille!

Olette uskollisesti pysyneet täällä lukijoina, vaikka en ole ehtinyt kirjoitella
pitkään aikaan mitään. Kiitos siitä!

Toukokalliolla tapahtuu, ja paljon. Muutoksia.
Päällisin puolin ei juuri mitään näkyvää,
vaan sisäistä muutosta ja siten käytännössä valtavasti muutosta.
Mitä se tarkoittaa?
Kirjoittelin tänne viime syksynä, että aloitin opiskelun Hyvinvointivalmentajaksi.
Koulutus on kuljettanut minut mielenkiintoiselle matkalle,
joka on vienyt kohti omaa elämääni ja hyvinvointia.
Viime syksynä kääntyi uusi vaihe elämässäni,
kun en enää tarkastellut itseäni pahoinvoinnista käsin
, vaan aloin katsomaan Mitä Hyvinvointi on minun elämässäni.
Lueskelin viime syksyn postauksia ja siellä kirjoitin myös häpeästä.
Se ahdistava, kätkevä tunne, joka on saanut minut itsenäni piiloon toisilta ihmisiltä. 
Koulutuksen jatkuessa häpeäverho alkoi väistyä.
Se on aivan ihanaa, kun löytää todella itsensä,
uskaltaa tulla näkyväksi ja elää itsensä näköistä elämää.
Olen saanut kuin uudet silmät, jolla nähdä asiat ja kokemukset toisin, selkeämmin.

Kuljen kohti Hyvää elämää, Hyvinvointia.
Olen löytänyt itsestäni omia tunteita, tarpeita ja arvoja.

Oppinut sanoittamaan, kohtaamaan ja kunnioittamaan niitä.

Löytänyt todellisen itseni, oman näköisen elämän.

Olen saanut käyttöön oman parhaan mahdollisen potentiaalin

ja elinvoiman tässä hetkessä.

Matkalaukkuuni olen saanut työkaluja erilaisten tilanteiden kohtaamiseen.

Matkaseurana minulla kulkee Hyväksyvä tietoinen läsnäolo.

Näen selkeästi sen mikä nyt on ja tunnen olevani vapaa.

Haaveeni ja unelmani saavat mahdollisuuden toteutumiseen.

Oivallusten polulla kulkiessa tunnen, kuinka elämä kantaa.

Kuljen sitä kohti, mitä olen etsinyt.

Löydän elämän rikkauden ja valon.

Tunnen olevani perillä.

Tässä hetkessä.

Kirjoitin tuon yllä olevan tekstin viime maaliskuussa.
Sen jälkeen ihmeellisellä tavalla elämääni tuli sellaisia asioita ja tapahtumia,
joista olen vuosia haaveillut.
Unelmat alkoivat käydä toteen. Palat loksahtelemaan paikoilleen.
Olen sydämestäni kiitollinen, että itse löysin mitä olen etsinyt, vuosia.
Enkä koskaan aikaisemmin olisi uskonut, että yhden koulutuksen kautta
löydän sen sateenkaaren pään.
Lopulta, aarre löytyi itsestäni, ei mistään ulkoisesta.
Tarvitsin kyllä ulkoista apua sen löytämiseen.
Ihania kanssakulkijoita rinnalle. Ihmisiä, jotka myös ovat etsineet.

Jos sinua kiinnostaa alkaa opiskelemaan Hyvinvointivalmentajaksi, niin siihen on vielä
tänä syksynä  mahdollisuus. Hakuaika elokuun loppuun, eli tämän viikon ajan. :)

Laitan tähän loppuun linkin.Jos tämä on jotain sellaista mitä olet etsinyt.

"Se mitä sinä etsit, etsii sinua"

Valoisaa ja läsnäolevaa viikkoa sinulle!

-Sanna-

 

Vielä mahtuu mukaan JEDUn järjestämään viikonloppukoulutukseen 2014-15!
Kalajoella valmistutaan Hyvinvointivalmentajiksi!

Koulutus on tarkoitettu henkilöille, joita Tietoisuustaidot (Mindfulness), Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT), sekä kokonaisvaltainen hyvinvointi, ja sen valmentaminen ja johtaminen kiinnostavat.

Koulutus sopii myös hyvinvointiin liittyvien asioista parissa työskenteleville tai heille, jotka haluaisivat tulevaisuudessa työskennellä hyvinvoinnin parissa.

Hyvinvointiosaamista kasvattamalla itsetuntemus ja kokonaisvaltainen hyvinvointi kasvavat. Sisäinen johtajuus vahvistuu. Vastuunotto omasta elämästä lisääntyy.
Tavoitteet ja toimintatavat kirkastuvat. Motivaatio, elämän ja elämäntapojen hallinta paranevat. Hyvän elämän kokeminen, merkityksellisyys ja tasapaino lisääntyvät. Tietoisuustaidot kasvavat, stressaantuminen vähenee, sekä hyväksyä ja myönteinen asenne elämää kohtaan lisääntyvät.

Vastaavana kouluttajana Leena Vainio.

Ilmoittaudu mukaan tutkimusmatkalle sisäiseen johtajuuteen!

http://wilma.jedu.fi/browsecourses?school-id=6
Ilmoittautuminen koulutukseen - Wilma - Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä
wilma.jedu.fi

 

Koulutus tapahtuu meren ja joen läheisyydessä. Todella kauniissa ympäristössä.