Mullan vaihtoa ja katse uuteen kasvuun

 Tänään on hyvä mullanvaihto päivä.

Kukille, juurille, tuoretta, uutta multaa.

Juuret ovat säilyttäneet talven pimeänä aikana voiman uuteen kasvuun.

Kukka on levännyt, rauhoittunut,

kunnes voi jälleen alkaa loistamaan valon kanssa kilpaa.

Pimeästä talvesta selvinneet pelargoniat leikkasin mullan vaihdon yhteydessä ja

näin sain lisää kukkia kesäksi.

Samaa olen tehnyt minäkin.

Rauhoittunut, lakannut suorittamasta ja alkanut kuuntelemaan itseäni.

Sisäistä ääntäni, sitä viisautta joka kaikille meille ihmisille on annettu.

Minulle se sanoo, että talvella kuuluu kääntyä sisäänpäin, rauhoittua ja kuunnella.

Kerätä voimia uuteen kasvuun.

Luonto ja kukatkin toimivat näin.

Kuuntelin sydäntäni.

Sisältä löytyi voima. 

Todellinen rakkaus. Rauha. Ilo.

Usko elämään, että elämä kantaa. Aina.

Kohtasin häpeääni.  

Sitä joka on estänyt mua elämästä omana itsenäni.

Häpeä syntyy rakkaudettomuudesta.

Häpeä saa menemään piiloon, peittelemään, piilottelemaan, 

salaamaan itsestään sellaisia puolia joita ei halua hyväksyä itsessään. 

Häpeä tarvitsee parantuakseen rakkautta.

Tahdoin kasvaa itsekseni, sellaiseksi joka aidosti olen. 

Elämässä on tapahtunut suuria muutoksia, ne on tullut suuren kivun kautta.

Löysin vapauden!

Että osaan lentää, siipeni kantavat! 

Annan elämän tuulen viedä, sinne minne minun tie on tarkoitettu. 

Minun ei tarvitse kuin kuunnella ja antaa mennä.

Voi sitä levollisuutta ja rauhaa, minkä olen saanut kuin lahjana.

Uutta kasvua voi vaan ihmetellä.

Ihastella iloiten.
Olen kiitollinen tällä hetkellä.

Aurinkoisia päiviä sinulle!

-Sanna-