Kaappeja siivotessa löytyy kaikenlaista poistettavaa,
kuten kuluneita lakanoita, pussilakanoita ja tyynyliinoja.
Revin ne matonkuteeksi ja virkkasin matoksi.
Muistojen matossa on meidän häälahjaksi saatuja pussilakanoita,
pienten lasten lakanoita,
vuosien takaa tutuksi tulleita kuvioita.
Virkatessa kätkin mattoon ne parhaimmat ajatukset, ihanimmat muistot.
Raskaista muistoista halusin luopua.
Vanhan on hyvä saada uusi muoto.
Niin kuin elämässäkin.
Elämä muuttuu ja uudistuu.
Ihmiset sen mukana, elämänvirrassa kulkiessa.
Vanhasta luopuessa tekee tilaa uudelle.
Lapset kantavat minunkin elämää mukana,
omissa muistoissaan ja kokemuksissaan.
Toivottavasti he ovat saaneet oikeanlaiset eväät elämäntielle.
Kukin juuri hänen elämään tarpeelliset.
Tänään lähti meillä nuorimmainen eskariin ja koti on hiljainen.
Ajatukset ovat tässä hetkessä.
Siinä, kuinka viiden koululaisen matka jatkuu.
Saattelen lapsiani heidän elämän matkan alussa.
He ovat minulla hetken lainassa, kunnes rientävät omaan, itsenäiseen elämään.
Askel kerrallaan minun on äitinä luovutettava heidät elämän kannateltavaksi.
Lukukauden alkaessa huomaan pysähtyväni ajattelemaan
kuinka nopeasti vuodet vierii ja lapset kasvaa.
Suojeltua koulutietä kaikille lapsille ja nuorille!
-Sanna-
3 kommenttia:
räsymatot on ihania, virkattuna tai kudottuna. ja täynnä elämää :) t kati
Ihana kirjoitus <3
kauniisti sanottu <3 ja tuo matto on ihana muisto :)
Lähetä kommentti