perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyydestä ja vapaudesta


Tänään, vietämme 96. Itsenäisyyspäivää.
Se saa minut pohtimaan vapautta.
Ruohonjuuritasolla.

Vapauden vuoksi meidän isovanhemmat taistelivat.
Vapauden puolesta haavoittuivat, osa antoi henkensä.
Vapauden perintöä me seuraavat sukupolvet saamme kantaa.
Meillä on oma osuutemme, 
oma vastuumme maamme vapauden säilymisestä.
Huolehtia maastamme tänä päivänä  mahdollisimman hyvin.
Rakentaa hyvinvoivaa yhteiskuntaa, omilla valinnoilla.
Kaikki isot valinnat lähtee ihmisestä.
Ihmisten muodostamista ryhmistä.
Siksi jokaisella on vastuu itsestä, omista valinnoista.
 Miten valitsen tässä hetkessä? 
Mitä sanon tällä hetkellä?
Toiminko arvojeni mukaisesti?
Toiminko niin, että kunnioitan itsenäisyyttä ja vapautta?



Millaista mallia annan lapsilleni?
Annanko heille vapauden valita?
(Sellaisissa asioissa mihin kypsyystason mukaan pystyy.)
Näytänkö heille kunnioituksestani maatamme kohtaan?
Luontoa kohtaan?

Vapaudella on aina kaveri mukana.
Vastuu.
Vapautta ei ole ilman vastuuta.

Minulla on vapaus valita.
Mitä teen.
Mitä ajattelen.
Minne menen.
Missä asun.
Mihin ryhmään kuulun.
Kenen kanssa olen.
...
 Kaikessa voin valita!
Samalla hetkellä kun valitsen, olen vastuussa valinnan seurauksista.
En ehkä tekohetkellä ymmärrä mitä siitä seuraa, 
mutta kokemuksista voi oppia.

Kuinka usein  sanotaankaan, että ihminen lyö päätään seinään.
Silloin kun tuntuu siltä, silloin valitsee saman toimintatavan kuin ennenkin 
ja se ei ole toiminut.
Jatkossa, voi valita toisin. Tehdä toisin.
Kokeilla jotain muuta, toimisiko se.

Sukupolvien ketjussa kulkee samat toimintamallit, 
käyttäytymismallit, elämäntapa, tunneilmasto,
asenteet, arvot...
Ne kulkee mukana niin kauan, ennen kuin tiedostaa niiden olemassaolon.
Tiedostamalla saa vapauden valita.
Toistanko historiaa vai valitsenko toisin?
Olenko itsenäinen?
Ja valitsenko sen, mikä itselle on parasta?
Valitsenko niin, että annan lapsilleni hyvän mallin elää?
Mitä arvoja on valintojen takana?
Kunnioitanko ja arvostanko erilaisuutta? 
Sitä, ettei kaikkien kuulu valita samaa?



Ihminen ei ole olosuhteidensa uhri, 
vaan aina voi itsenäisesti valita toisin.

Vapaus tuo ilon elämään.
Ilo, pulppuaa sydämestä, 
saa heittäytymään elämän virtaan.
Luottamaan.
Kiljumaan riemusta, nauramaan, hyppelehtimään.
Ihmettelemään. Hymyilemään.
Se näkyy ihmisestä päälle päin. Iloitseeko hän, elääkö vapaasti.
Sellaisen ihmisen seurassa on piristävää olla. 
Joskus hämmentävääkin, jos oma ilo on jäänyt jonkin alle piiloon. 
 Silloin kysyn, miksi minun on tällä hetkellä vaikea iloita?
Löydän vastauksen itsestäni. 
Kuulostelemalla ajatuksiani ja tunteitani.
Jälleen saan tilaisuuden valita toisin.
Vapaus antaa sydämelle tilan rakastaa.
Vapaus tulee rakkaudesta.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!
-Sanna-


Ei kommentteja: