Kävelylenkille

Meri otti minut lempeästi vastaan tänä iltana.

Tykkään ihan valtavasti kävellä ja juosta meren rannalla.

Tälle kesälle olin ensimmäistä kertaa siellä kävelyllä.

Jalan toipuminen on edennyt siihen malliin, että

tän viikon maanantaina ajoin eka kertaa autolla.

Torstaina kävin eka pyörälenkin ulkona,

kun tähän asti olen pyöräillyt vain kuntopyörällä.

Pystyn toimimaan kotona lähes normaalisti.

Vaikka huomaan että tasapaino, koordinaatiokyky ja voima on vielä aika hukassa.

Akillesjänteen katkeamisesta on tasan kolme kuukautta aikaa.

Olen kaivannut  rannalla kävelyä ja metsäpoluilla kulkemista.

Tänään pääsin vähän sitä maistamaan.

Todella lämmin ilta ja pieni tuulenvire tuntui rauhoittavalta.

Vielä on kesää vähän jäljellä, joten mulla on mahdollisuuksia päästä 

ehkä vähän pidemmillekin lenkeille syksyn aikaan. :)

Iloa alkavaan viikkoon!

-Sanna-

Viimeiset unikot

 

 Vielä sain ikuistettua idänunikkoni. 

Sen valtavan, ihanan ja herkän kukan 

joka hetken loistaa koko komeudessaan ja sitten lakastuu.

Molemmat unikot olen kasvattanut siemenestä.  

Viime kesänä tuo vaaleanpunainen oli vielä pienen pieni taimi, 

jonka loppukesästä laitoin penkkiin kasvamaan.

Nää punaiset unikot ovat matkanneet vanhan asuntomme Hernemaan pihasta,

äitini kukkapenkin kautta meille. 

Hernemaassa puutarhuri sisälläni heräsi todella, 12 vuotta sitten.

Pääsimme silloin asumaan vuokralle punaiseen tupaan, jossa oli iso....hoitamaton piha. :)

Sen jälkeen ei ole multasormi pysynyt erossa maasta ja kukkapenkeistä, 

ei edes silloin kun on jalka paketissa

tai muuten rajoittunutta fyysinen tekeminen. 

Niin se vaan koukuttaa! ;)

Nyt on unikoiden aika ohi.

Paitsi siperianunikot... nehän kukkivat lähes koko kesän.

Iloitsen niistä ja siitä että jalan kanssa tehty työ palkitsee jo nyt.

Tänään pysyin jopa kymmenen sekunttia yhdellä jalalla, kun maanantaina en sekunttiakaan.

Kävelen tasaisella maalla ilman kainalosauvoja.

Hitaasti, mutta koko ajan paremmin. 

Tasapaino kävellessä ei enää heitä niin paljoa kuin aluksi. 

Kuntoutus jo nyt näkyy ja tuntuu!! :)

Hyvää viikonloppua!

Lämpimin terveisin Sanna

Akillesjänteen kuntoutus alkaa

Jännitys ja pieni ilo on hiipinyt mieleeni, kun kävelen "robottikengällä" lääkärin vastaanotolle.

Ehkä mä pääsen tästä eroon.

Jalkapohjassa kihelmöi, jalka tuntuu hentoiselta ja hauraalta.

"Tälläkö mun pitäis kävellä", ihmettelen mielessäni, kun lääkäri kehottaa ottamaan askeleita.

Varovasti, pöydästä tukien pari askelta onnistuu heti kengän poiston jälkeen.

Olen kauhuissani, kestääköhän jänne.

Luotan kuitenkin lääkärin sanoihin, että se on parantunut oikein hyvin. 

Muutamia ohjeita hän antoi ja kehotti aluksi varovaisuuteen.

Sitten kävelen, varmuuden vuoksi kepeillä, fysioterapeutin huoneeseen.

Mulla olikin siellä oikein kunnon ohjaus, kun kolme terapeuttia oli paikalla ja ohjasivat mua!

Hämmästelivät kyllä hoikistunutta pohjelihasta... 

Ei siitä varmaan mitään olekaan jäljellä seitsemän viikon "levon" jälkeen.

Omaan kenkääni laitettiin sentin korokepala ja sitten uudelleen kokeilemaan kävelyä. 

Se onnistui jo paremmin ja toivo heräsi jälleen. 

Sitten piti kokeilla yhdellä jalalla seisomista, siis vammautuneella jalalla.

Olin lentää nokalleni!

Ehei, se ei onnistunut ilman tukea ollenkaan.

Näiden kokeilujen jälkeen tajuaa viimeistään että,

tässähän pitää tehdä tosissaan töitä, jotta jalan saisi kuntoon.

Kuntoutus on siis alkanut. 

Jumppaa useita kertoja päivässä, kävelyharjoituksia ajatuksen kanssa ja 

samalla pidettävä turvotus mahdollisimman vähäisenä.

Sille siis kylmähoitoja, eli liotan 15-20 minuuttia jalkaa jääkylmässä vedessä 2-4 kertaa päivässä.

Kylmähoito oli kenkähoidon aikana aivan parasta kivunlievitystä ja samalla esti turvotusta. 

Ei tarvinnut syödä särkylääkkeitä yhtään sen jälkeen kun hoksasin alkaa käyttämään kylmää jalalle.

Tänä aamuna heräsin hymy huulillani.

Olipa niin hyvä nukkua, kun ei ollut kenkää jalassa ja jalka kuin tulessa.

Olen vapaa siitä ja kuntoutus voi alkaa!! :)

Siihen laitan nyt energiaani ja ensiaskeleita on tullut  monia.

Pystyn jo kävelemään tasaisella alustalla ilman keppejä, oikein hyvin keskittyen.

Huomenna treenit jatkuu. 

Ja esikoisen rippijuhlavalmistelut. :)

Toiveikkaana mennään,

Lämpimin terveisin Sanna