Veden äärellä kuuntelen hiljaisuutta

Meren läheisyydessä mieli lepää ja rauhoittuu.

Sen äärellä tunnen itseni pieneksi,

 itseni kokoiseksi ihmiseksi.

Meri kertoo minulle voimasta, 

levollisuudesta, liikkeestä,

muuttumisesta, pysyvyydestä.

Elämästä.

Kuuntelen hiljaisuutta.

Kun hiljentyy, alkaa kuulla.

Tärkeitä asioita.

Aalloin lailla tulee mieleen asioita, jotka on tarkoitettu minulle kohdattavaksi.

Tarkastelen suuntaa jonne olen menossa.

Valo piirtää verkkoaan kaiken kattavaksi.

Näen hyvin pohjan, sen kuviot.

Mitä selkeämpi ilma, sitä selvemmin näen.

Valon muodostamat verkot tanssivat pohjan pinnalla.

Näen jotain sellaista, mitä en ole koskaan nähnyt.

En, vaikka aina se  on ollut siinä.

En vain ole nähnyt.

Halunnut, uskaltanut, pystynyt näkemään.

Värisevät aallot kadottaa pohjan. Selkeyden.

Olisiko näin myös omien ajatusten kanssa?

Askeleet piirtyvät hiekkaan.

Näen ne hetken ajan selkeästi.

Aallot käyvät yli ja jäljet katoavat hiljalleen.

Olenko ollut askeltaessa läsnä itselleni?

Olenko nähnyt sen mitä minun kuuluu nähdä?

Elänkö elämääni tässä ja nyt?

Pystynkö seilaamaan aaltojen päällä iloiten?

Valon ja rakkauden kantamana?

Kuin lapset,

 luottavaisesti tässä hetkessä.

Valo ja rakkaus tuo esille varjon.

Minun varjoni.

Väistämätöntä on kohdata ja nähdä varjo, 

jos haluaa elää rakkaudessa.

Nyt tiedän mikä tuo varjo on.

Tiedän, miksi sitä on vaikea nähdä.

Tiedän, miksi on vaikeaa elää rakkauden kantamana,

 luottavaisena, levollisesti tässä hetkessä.

Uskaltautuessaan näkemään ja kohtaamaan oman varjonsa 

saa elää kevyesti,

 kuin höyhenen lailla kelluen. 

Elämä kantaa,

Elämä kuljettaa,

juuri oikeaan suuntaan,

oikeiden ihmisten luokse,

oikeiden tapahtumien kokijaksi.

Sattumaa ei ole. 

Ei, vaan selkeä tarkoitus.

Siihen voi luottaa.

Jokainen meistä.

Kaikella on tarkoituksensa.

Sen toistamiseen olen nähnyt ja kokenut.

Luottaen, elän tässä hetkessä.

Muistaen suunnan, elämäni tarkoituksen.

Näen sen horisontissa,

 kaukana, 

silti tiedossa.

Silloin mikään ei ole liian raskasta, 

eikä mikään kokemus ole elämässä turhaa.

Lämpimin ajatuksin 

Sanna