Rautalangasta valokranssi

Rautalankatöitä alkaa valmistumaan...

Pieni kranssi valoilla valaisee kuistilla.

Hitsauslangasta siis vääntelin ja valmiin työn päälle  spraymaalilla valkoiseksi.

Lopuksi 20 lampun led-valot kiersin ja valmista tuli aika pian. :)

Päivänsini kasvaa kesän jäljiltä vielä kuistilla. 

Työpäivä on takana, sen jälkeen lapsille talvivaateostoksia ja nyt pitäis asennoitua opiskeluun.
Huomenna illalla jatkuu laskelmien opettelu ja niitä kun piti harjoitella kotonakin...
Niin...onhan mulla huomenna vielä päivä aikaa...

Aika paljon kaikenlaista ohjelmaa on nyt.
Toisaalta mukava niin, kun syksy oli sellaista hiljaiseloa. :)
Joulunako sitten taas rauhoitutaan?

Näihin tunnelmiin  -Sanna-

Virkattu pitsimatto

Vihdoin sain kuvattua pitsimaton valmiina.

Muutama viikko sitten olikin kuvia keskeneräisestä matosta...

Silloin se oli lähes valmis, paitsi mun täytyi purkaa viisi viimeistä kierrosta, 

kun reuna lähti laineileen. :)

Valmis matto on noin 135cm halkaisijaltaan ja trikookudetta meni 3.6kg.

Pienestä pitsiliinasta otin ohjeen, jota muokkasin mattoon sopivaksi.

Tuollainen reunus ei toiminut matossa, vaan reunaa piti tukevoittaa.

Meidän makuuhuoneeseen se sopii hyvin 

ja siellä ei ehkä sotkeudukaan niin helposti, kuin olohuoneessa.

Suunnittelin maton sen kokoiseksi, että sen voi pestä koneessa. 

Muuten ei taitais onnistua valkoinen matto meidän talossa

jossa lapset viilettää menemään ympäri taloa.

Nyt palaan rautalankatöiden pariin. :)

Mukavaa tiistaita!

-Sanna-

Valoa! :)

Pienen pakollisen tauon jälkeen palaan innokkaana tänne taas kirjoittelemaan. :)

Sain loppuviikosta kameran takaisin, korjattuna.

Työ ja opiskelu vie aikaa, mutta tänä iltana löytyi vähän aikaa kuvaamiseen.

Kotiin on ihana lisäillä erilaisia valoja, jotka toimivat pimeään aikaan

meillä myös yövaloina sellaisissa paikoissa joissa niitä tarvitaan.

Illan tunnelmakuvia tytön huoneesta päivänvarjon valaisemana.

Siellä synttärilahjat ovat omalla paikallaan...tyynyt...

Pieni ruutuinen laukku...

ja iso ruusuinen säilytyslaatikko.

Ihanaa, kun on taas kamera käytössä!

Huomenna menen taas tuunailemaan siskojen kanssa

ja illalla tiedossa ystävän kanssa rentoutumista.

Rentouttavaa viikonloppua sinullekin!

-Sanna-

Arvonnan voittajaksi...

Arvonta on suoritettu innokkaan kolmevuotiaan avustamana.

Tämän muistitaulun voitti itselleen... ELMIIRA!

Onnea Elmiira!

Toivottavasti on sinulle mieluinen. :)

Toinen palkinto on bambulangasta virkattu luutu.

Kameran puuttumisen takia kuva on vanha, ja luutu kuvassa puuvillalangasta tehty.

Muuten ihan samannäköisen luutun  voitti Minni :)!

Suuri kiitos kaikille arvontaan osallistujille!

Ja kiitos myös vastauksista kysymykseeni, mikä täällä on mieluisinta!

Mukavasti uusiakin vierailijoita ilmestyi tänne blogiini.

Tulen selailemaan osallistujien listaa ja vierailen uusillakin.

Arvonnan kautta on ilo saada uusia tuttavuuksia.

Onneksi mulla on toiveissa saada kamera torstaina takaisin, 

joten sitten voin jatkaa tätä blogin pitämistä vanhaan malliin!

Otattehan Elmiira ja Minni:) yhteyttä sähköpostiini toukokalliolla@hotmail.fi,

niin saan pääsen lähettämään teille palkintonne! :)

Mukavaa tiistaita kaikille!

p.s. arvonta jatkuu tuolla meidän keittiön pöydällä...kolmevuotias innokkaana leikkimässä! :)

Touhua riittää ja muistutus arvonnasta!

 

Heippa!

Pakostakin on tullut taukoa bloggaamiseen, kun kamerasta ei ole kuulunut mitään. 

Käsitöitä on ehtinyt valmistua...joten kun saan kameran takaisin, taitaa tulla postauksia rytinällä...tai sitten ei!

Mulla on yrittäjäopinnot menneillään ja näyttöä pitäis alkaa valmistelemaan.

Lisäksi olen kaksi päivää viikosta töissä, käsityönopettajan sijaisena.

Työt jatkunee joulukuun puoleen väliin asti. 

Alkuopettelun jälkeen tuntuu oikein mukavalta opettaa 5-9 luokkalaisia käsitöissä.

Omista lapsistani on hauskaa, kun äiti on samalla koululla opettajana, vaikka en omia opetakaan. 

Aina kun koululla mua näkevät, niin vilkuttelevat mielissään. :)

Sitten muistutan vielä Arvonnasta, joka päättyy maanantaina. 

Vielä ehtii osallistua!

Kiitos vielä kaikille edellisen postauksen kommentoijille!

Jälleen olen sukulaiseni poismenon takia saanut tuntea kuinka pian tämä elämä voi päättyä.

Juuri siksi ajatukset ovat siinä, 

että kuinka muistaisimme osoittaa läheisillemme rakkautta ja huolenpitoa.

Kertoa kuinka tärkeitä läheiset ovat.

Kertoa se ihan siinä arjen keskellä pienillä sanoilla, eleillä ja teoilla.

Näin isäinpäivän kynnyksellä muistan että

nuorena aikuisena kirjoitin isälleni kirjeen, kun en rohjennut kertoa,

kuinka kiitollinen olen ollut kaikesta siitä mitä hän on hyväkseni tehnyt.

Rauhallista viikonloppua ja huomista juhlapäivää!

-Sanna-

 

Pyhäinpäivän ajatuksia

Kirjoitan siitä mikä koskettaa minua tänä pyhäinpäivänä.

Yli vuosi sitten tein kukka-asetelman enkelilapsellemme, jota ei koskaan haudattu.

 Keskustelu ystäväni kanssa herätti ajattelemaan jälleen myös itseäni koskettavaa aihetta...

Eilen illalla kävin lenkillä ja poikkesin samalla hautausmaalle.

Siellä oli jo paljon kynttilöitä ja niin kauniin, rauhallisen näköistä.

Ajatuksiini tulee usein hautausmaalla käydessäni, että siellä ei ole yksi minulle tärkeimmistä.

Enkelilapsi, joka kuoli rv.15, v.1997 joulun alla.

Silloin kun surin enkelilastamme, jota ei voinut haudata mihinkään,

kävin toisten pienokaisten haudoilla ja se helpotti suremista.

Sellaisia enkelilapsia on paljon, joita ei ole haudattu,

mutta silti ovat yhtä tärkeitä vanhempien sydämissä  kuin haudattujenkin.

Suuren surun kohtaavat ne jotka menettävät pienen keskenmenon kautta.

Silti sellainen voi joutua kohtaamaan monenlaisia ymmärtämättömiä kommentteja.

Kaikki ei ymmärrä että suru voi olla yhtä suuri kuin muissakin menetyksissä.

Voi joutua kohtaamaan vähättelyä ja mitätöintiä...

Sä oot nuori...voithan sä vielä saada uusia...näin tää nyt vaan on tarkoitettu...jne.

silloin ei kyetä kohtaamaan toisen surua, joka on keskenmenon saaneelle todellinen.

Keskenmenon myötä jouduin kohtaamaan monenlaisia tunteita, 

joita on todella vaikea sietää yksin.

Silloin tarvitsee ymmärtäväisiä ihmisiä ympärilleen ja toisten ihmisten tukea.

Enkelisuvuilta voi lukea monen muun keskenmenon kohdanneen  kokemuksia.

Niitä lukiessa huomaa ettei ole tämän asian kanssa yksin. <3

Tiedän, että sinäkin halusit
olla osa meitä.
Olla rakastettu, pieni ja avuton.
Minäkin halusin sinua rakastaa, pitää pientä.
Ikuisesti, rakkaudesta tullut ihmisen taimi.
Keneksi olisit kasvanut,
keneksi minut muuttanut?

En saanut sinua pitää, en käsissäni.
Mielessäni sinut pidän; siellä sinä elät vieläkin.

Yritän unohtaa ja lähetän mietteeni ylös,
suoraan sinun haituvapeitteellesi.
Mutta vartaloni tietää sen tuskan yhä;
luopumisen tuskan, surun syvän.

Runo on lainattu enkelisivuilta.

Tämä kirjoitukseni on muistona kaikille niille pienokaisille

jotka eivät ehtineet kasvaa niin isoksi, että heidät olisi haudattu.

Ne kaikkein pienimmätkin ovat meidän rakkaitamme, enkelilapsiamme.

 Rauhallista pyhäinpäivää!

-Sanna-

Tilkkupeitto ja kameraongelmia

 

Aluksi suuret kiitokset ihanista viesteistä edellisessä postauksessa!

On ilo jakaa tärkeitä asioita kanssanne.

Tilkkupeitto on ollut valmistuneena muuan viikon,

joskus vaan kuvaaminen jostakin jää...

Onneksi olin ottanut siitä kuvaa,

nimittäin eilen kuvatessani kamera ei vaan enää suostunut mun kanssa yhteistyöhön!

Tarkistelimme takuulappua, vieläkö sitä sais takuuseen korjaamisen tai uuden.

Reilun vuoden kamera on ollut meillä...

Tänään mieheni vei sen takaisin ostopaikkaan ja nyt sitten vaan odotellaan miten käy.

Tiedättehän että blokaajalle kameran puuttuminen on aika iso juttu? ;)

Eli voi olla ettei postauksia ole vähään aikaan tulossa, ellen sitten lainaa kameraa...

Toinen blogaaja lupasi tulla kuvaileen mun juttuja, jos kameran saanti viipyy. ;)

 Norjalaisella tilkkutekniikkaa on käytetty tässä

ja reunapaloissa siitä vähän muokattu omanlainen versio.

Mä vaan niin tykkään tuosta tekniikasta...

Taitaa tulla nuorimmaisenkin täkki samalla tyylillä,

sitten joskus, kun aika on se valmistaa.

Peitto on ekaluokkalaisen sänkyyn tarkoitettu,

mutta on kyllä ollut paljon käytössä olkkarissakin.

Meillä on vierailulla sellainen kiva tauti, 

jossa lapsi kippuroi mahakipuisena 

ja välillä käy sulamattomia leivänpalasia tyhjentelemässä vessassa. 

Onneksi on ollut tautina lievänpuoleinen ja toipuvat pian.

Ehkä huomenna tämäkin toipilas selviää kouluun.

Kuvissa näkyy mun tällä hetkellä oleva käsityö, pitsimatto.

Se on viimeistelyä vaille valmis.

Kuvaa tulee sitten kun...

Niin, voi että, kauankohan olen ilman kameraa??

Sitä odotellessa keskityn muihin askareisiin.

Tänään oli ohjelmassa kukkapenkkien laittoa talven varalle,

vähän havuja suojaksi ja koristeeksikin.

Ehkä niistäkin sitte kuvia joskus.

Kahvi odottaa ja tunnin päästä alkaa pelivuoro.

Sinne siis!

Leppoisaa marraskuun alkua!

-Sanna-

P.S. MUISTA OSALLISTUA ARVONTAAN! ;)