perjantai 8. huhtikuuta 2011

Valokuvahaaste


Sain haasteen ystävältäni Hannelelta :
 
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi
2.Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se blogissasi.
3.Selitä kuva
4.Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama


Kuva on muutaman vuoden takaa...pojastani, joka on pukeutunut intiaaniksi naamiaisia varten. 
Vaatteet ja päähineen on valmistanut varmaan kymmenen vuotta sitten pikkusiskoni.
Kuvassa poika leikkii inkkaria lähimetsässä ja mä koitin pysyä perässä kameran kanssa. :)

Heitän kuvahaasteen neljälle seuraavalle:


Rentouttavaa viikonloppua kaikille!
-Sanna-

torstai 24. maaliskuuta 2011

Pitsimatto tytön huoneeseen

Lämmin tervehdys kaikille pitkästä aikaa!
Niin, kyllä mä täällä muutaki teen kuin töitä ja opiskelen... 
Virkkausta monenlaista, jotkut työt kokeiluja oppilaita varten,
toiset sitten itselle tarpeen mukaan.
En vaan oo saanut aikaseksi kuvata niitä! 
Tänään oli tytön huone siistinä, joten ennen kuin hän tulee koulusta,
niin äkkiä kuvailemaan... 


Mattojen virkkaukseen jää helposti koukkuun 
ja niitä sitte alkaa ilmestyyn vähän joka puolelle, vai?
Olen ihastunut trikookuteesta virkattuihin mattoihin monestakin syystä. 
Niitä  voi tehdä minkä mallisia, kokoisia ja värisiä vaan haluaa.
Ne on paksuja ja siten pysyy hyvin paikoillaan.
Kun ei tee liian isoja, niin maton voi helposti pestä koneessa.
Ja sen takia meillekin voi laittaa vaaleitakin mattoja!! :)


Muokkasin mallia vähän edellisestä virkkaamastani pitsimatosta. 
Tuohon mattoon meni noin 2,5kg trikookudetta ja maton halkaisija on 120cm.
Ohjetta en edelleenkään ole tehnyt, en tiiä osaisinko tehdäkään...
Mä oon tosi huono kaikkien ohjeiden kanssa,
kun yleensä katson vähän suuntaa kuvasta
ja sitten muokkaan mallia oman pään mukaan.


Kevät etenee ihanasti ja kesäkukkien kasvatus alkaa. 
Tänä vuonna mulla on osa jo myöhässä, kuten lobelia,
ja todennäköisesti jätän sen kasvatuksen nyt pois.
Kokeilin pelargonian lisäämistä ja mielenkiinnolla odotan onnistuuko. :)

Aurinkoisia päiviä ja iloa sinullekin!
-Sanna-

lauantai 26. helmikuuta 2011

Nutturakampaus

Eilen työpäivän jälkeen tein kaverille nutturakampauksen ristiäisiin.
On ilo tehdä paksuista pitkistä hiuksista, jotka vaan pysyvät siinä mihin ne haluankin.

Huomasin kuvatessani, että kampaus on päältäpäin katsoessa sydämen mallinen! 
Ihan huomaamatta siitä sellainen tuli. :)

Eilinen ilta ja tämä päivä on kulunut lentopallopeleissä.
Nautin niin nyt pelaamisesta, kun selkäkivut eivät enää haittaa sitä.
Ja kuntokin noussut siinä samalla, että hyvin jaksaa pelata ja liikkua.

Hyvää lauantai-iltaa!
-Sanna-

maanantai 7. helmikuuta 2011

Keväinen tilkkutäkki ja vilkasta elämää

Heippa!
Kiitos kaikista viesteistä ja vierailuistanne! <3
Voisin nyt hetken huokaista ja todeta että onneksi vähän aikaa löytyy tännekin. 
Mulla on takana todella tapahtumarikas kuukausi 
ja se näkyy siinä etten ole ehtinyt tänne blogimaailmaan juuri ollenkaan.
Olen aloittanut työt, järjestellyt päivähoitoa, tehnyt näyttösuunnitelmaa, opiskelen nyt kaksi iltaa viikossa...
Nämä kaikki kodin- ja lastenhoidon lisäksi ja itsestänikin yritän huolehtia
liikunnan lomassa ainakin kahtena iltana viikossa.
Nyt vähän helpottaa, kun näyttö on ohi, 
eikä tartte kaikkea vapaa-aikaa istua tietokoneen ääressä kirjoittamassa. :)

Käsitöitä olen jonkin verran silti ehtinyt tekemään. 
Tämän keväisen värisen tilkkutäkin tein kummipojalle synttärilahjaksi.
Vanhoja kankaita varastosta ovat lähes kaikki, vihreä pallokangas on uusi.
Väritykseltään täkki sopii hyvin kummipojan huoneeseen. :)

Lyhensin veljelleni verhoja ja siitä jäi palasia...
Hänellä oli synttärit seuraavana päivänä,
joten keksin että saiskohan niistä palasista sohvatyynyn päällistä.
Tuossa on siis neljä eri palasta ja valkoisen nauhan ompelin sauman kohdalle. 
Vanhan tyynyt pienensin sopivaksi ja siihen ompelin pikaisesti päällisen 
valkoisesta kangaskassista jotka maksavat kaupassa alle euron.
Ei menny kauaa tuon ompelemisessa ja
veljeni oli iloinen saadessaan samanlaisen tyynyn kuin on verhotkin.


Viikonloppuna tein yhden kampauksen.
Loivaa kiharaa sikin sokin... 

Opiskelut tulevat viemään vielä muutaman viikon paljon aikaa, sitte helpottaa siltä osin.
Muutamana oikein haastavana päivänä olen miettinyt että 
onkohan tässä mitään järkeä yrittää viiden lapsen äitinä opiskella ja samalla käydä  töissä!
Mutta nautin työstäni, saan käsityöopettajana hyödyntää taitojani ja samalla olla nuorten kanssa tekemisissä.
On ihan mielenkiintoista opettaa omaa poikaa. ;)
Opiskeluissa on ollut enemmän töitä,  kun näyttö piti saada viime perjantaina suoritettua.
Atk-koulutus jatkuu vielä kolme viikkoa, sen jälkeen jää yksi ilta viikossa vapaaksi. 
Joten ennen hiihtolomaa jo helpottaa ja ehkä käsitöillekin riittää sitten enemmän aikaa.

Aurinko paistaa nyt niin kauniisti ja houkuttelee ulos...
Mutta sinne en ehdi, vaan alan valmistelemaan lähtö tuunaus-värkkäyskerhon pitoon 
ja sen jälkeen koko illaksi opettelemaan wordin ja excelin saloja.

Nautitaan auringosta ja lumesta!
 Terveisin Sanna

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Tilkkuja...

Hei!
Olen viihtynyt tilkkutöiden parissa.
Yhteensopivista kankaista on hauskaa koota kuin palapeliä.
Tässä siskon tyttövauvalle peitto.
Näin myöhällä ei oikein ajatus luista mitä kirjoittaisi...


Mutta jospa kuvat kertoisivat nyt enemmän kuin sanat! ;)

Tänään kävimme katsomassa kuukauden ikäistä vauvaa ja samalla vein peiton hänelle. 
Uusi täkki on tuolla viimeistelyä vaille valmis...
Ehkä siitä kuvia seuraavaksi.

Hyvää sunnuntaita!
-Sanna-

maanantai 10. tammikuuta 2011

Kuistilla...

Tänä iltana nuorimmainen tuli katselemaan, mitä se äiti oikein touhuilee.
Kynttilät kiinnostaa ja varsinkin niiden puhaltaminen.
Ihmeenkin rauhassa puuha-pete jaksoi olla, kun kuvailin.
On sillä nimittäin ollut viime aikoina niin touhu päällä, 
että välillä kysytään tosissaan kärsivällisyyttä, minulta.
Pojallahan ei oo mitään hätää, vaan ainoastaan hauskaa.
Varsinkin kun kiipeillään pöydille ja kukkaruukut lentää sieltä alas 
tai kun ompelen, niin yhtäkkiä ommel muuttuukin kesken kaiken toisenlaiseksi!
Joku ikiliikkuja kerkiää täällä talossa joka paikkaan ja varsinkin sinne mihin ei tarttis. ;)

Joulukuusesta siirsin rautalankasydämet roikkumaan kattokranssiin.
Pidän sydämistä, enkä halunnut laittaa niitä kaappiin vuodeksi piiloon.
Tässä samalla kun kirjoittelen, niin  sohva siirtyy ihan itekseen keskelle lattiaa, 
ehkä joku pikkuinen on siellä takana puuhailemassa. ;)

Vielä vähän jouluista väriä on kuistilla, mutta viimeistään Nuutin päivänä ne sieltä lähtee ja tekee tilaa....

KUKILLE! 
Niin, kohta sekin alkaa. Ensimmäisenä laitan lobeliat kasvamaan, seuraavaksi...
Suunnittelu on jo siis alkanut.
Mitä kaikkea ensi kesänä laitan kasvamaan? 
Entisiä suosikkikukkia ja sitten pitää kokeilla jotain uutta. :)

Selviävätköhän belargoniat hengissä helmikuulle, jolloin valoa on jo vähän enemmän 
ja sitten saavat uutta multaa alleen ja pääsevät uuteen kasvuun.
Uhkaavasti vaan nuo lehdet vähenee...

Hei, mun ajatukset on mennyt kevääseen.
Ehkä vähän jo kyllästyneenä tähän pimeään vuoden aikaan
tarttee hakea voimaa valoisista ajatuksista.
Jos kuitenkin ensin tähän viikkoon.
Opiskelut jatkuu, tuunauskerhon pito alkaa, pitäis varata yksi lentopallopelivuoro lisää...
Eikä kotonakaan puuha-peten ja koululaisten kanssa joudu kärsimään työttömyydestä.
 
Reippaita talvipäiviä sinullekin!
-Sanna-

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Korujen virkkausta ja vääntelyä


Heippa!
Uusi vuosi on edennyt jo useamman päivän .
Koululaiset ovat palanneet kouluun, mies töihin ja minä... kotitöihin. :)
Arkirutiinit tuntuu ihan mukavalta.
Muutamia kuvia laitan koruista joita virkkailin ohuesta rautalangasta joulun alla. 
Olen kokonaan unohtanut laittaa niitä tänne blogiin, 
vaikka taisin kirjoittaaki siitä jossain postauksessa.

Kukkakorua vääntelin koululla malliksi, jos joku haluaisi tehdä sellaista ns. välityönä.
Siitä tulikin sitten minulle koru, jota olen pitänyt mielelläni. :)


Rannekoruakin kokeilin...
En vaan itse koskaan pidä rannekoruja, mutta ehkä joskus innostun tätä käyttämään.
Hiuksiinkin sitä vois käyttää...

Aivan mahdotonta, kun rautalankaa on sitten vähän joka puolella!
Minkäs teet kun johonkin jää koukkuun, niin sitä sitte tehdään jatkuvasti.
Rautalanka on koukuttanut mua pidemmän aikaa.
Ja aina vaan uusia ideoita tulee! ;)

Korujen alla onkin seuraava työ josta laitan kuvia,
 mutta vielä en voi kun se on lahja,
jota en halua paljastaa täällä ennen kuin olen antanut sen omistajalleen.

Hyvää loppiaista kaikille!
-Sanna-