sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Aniliininpunaisia puutarhassamme


Tää väri on koukuttanut mua jo jonkin aikaa.
Ensin vaatteissa, sitten kukissa...
Kuvassa oleva ruusu on äidiltäni. Monen vuoden ajan äiti tarjosi että, 
saan viedä pihallemme sitä jos vaan haluan.
Kuulemma oli ylimääräisiä levinny nurmikolle.
Ajattelin että jos se paljon leviää, en halua sitä "pienelle" tontillemme. 
Kuitenkin viime kesänä kaksi istutin takapihalle, jossa ei ole ollut kukkia juuri ollenkaan.
Nyt olen haltioissani! Ruusu kukkii kauniisti ja siinä on hento, kaunis tuoksu.
Ehkä se saa rauhassa levitä... ainakin vähän. ;)


Akilleija kukkii runsaasti ruusun vieressä. 


Tummempi akilleija on jostain ilmestynyt etupihan penkkiin. 
Kaikkia kivoja sinne ilmestyy, kun ei pysty keväällä liikaa hoitelemaan kukkapenkkejä. ;)


Harjaneilikan värit ihastuttavat!


Maapeitekasvina tämä neilikka on kaunis. 
Peittää hyvin rohtokatajan alustan.

Sama väri jatkuu vielä istutetuissa yksivuotisissa kukissa.
Yhdessä valkoisen kanssa. :)

Kuinka kaikki kukat jaksavatkin aina ilostuttaa niin paljon!
Ainakin minua ja varmasti muitakin puutarhakärpäsen puraisemia. :)

Hyvää sunnuntaita!
-Sanna-

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Kiinanpioni ?


Sain viime kesänä kolme pionia naapurilta ja
ilokseni se kukkii jo tänä kesänä, ainakin vähän.
Kysynkin teiltä, tunnistaako joku lajikkeen, mikä tämän pionin nimi on?
Kiinanpioniko?

Mehiläinen piilottelee kukassa... 
Niitä onkin nyt näkynyt puutarhassa ilahduttavan paljon.


Pionit kasvaa suikeroalpin peittämällä maalla.
Ihanan keltaisena mattona kukkii samaan aikaan pionin kanssa.

Onneksi näyttää siltä että,  pionin paikan valinta osui oikeaan, kun niin hyvin kasvaa.
Eipähän tartte kiusata sitä siirtelyillä. :)

Viime vuosina mulle onkin kertynyt tuollaisia aniliininpunaisia kukkia.
Laitan niistä kuvia piakkoin.

Rentouttavaa lauantai-iltaa!
Tavataan taas!
-Sanna-

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Lattian maalausta ja tikkaat kukkatueksi

Eilen olikin niin lämmin päivä, etten saanut neitiä houkuteltua lattian maalaukseen, 
vaan hän viihtyi mieluummin uima-altaassa. :)
Niinpä häntä vanhempi poika joutui lattiankuurauspuuhiin.

Kurkatessa ikkunasta sisällä näyttää niin valoisalta maalauksen jälkeen.
Näyttää olevan joku muukin kurkkimassa toisella puolella mökkiä! :D
Ehkä neiti...

Maalin kuivumista odotellessa innostuin nikkaroimaan pienet tikkaat jäkälöityneistä puista.
Ne on jäänteitä vanhempieni marjapensaiden tukirakenteista.
Jemmasin niitä varastoon muutama vuosi sitten.
Vanhan pajukorin kukkineen kiinnitin muutamalla naulalla tikkaisiin.
Mustasilmäsusanna tykkää kiivetä ylöspäin, 
joten nyt on sillekin tukea kiivetä tikkaita ja seinää pitkin.
Lobelia kukkii siinä kaverina.

Mulla oli ongelmia kuvankäsittelyohjelman kanssa 
joten osa kuvista näyttää olevan vähän kierossa...
Ei välitetä siitä. :)

Jalan kanssa pystyy jo paremmin tekemään ja jos se on parantunut hyvin, 
saan "robottikengän" maanantaina pois.

Mutta mitähän sitä tänään...
Aivan ihana sää ulkona, siis sinne!!

-Sanna-

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Maalari maalasi valkoista


"Pienen" tauon jälkeen jatkamme leikkimökin valmistamista. 
Se siis tehtiin viime kesänä ja ulkoa saimme valmiiksi.
Sisätyöt jäi tälle kesälle. 
Kuten tiedätte, moni työ multa ei ole onnistunutkaan tänä kesänä, 
mutta vihdoin viimein saimme maalit hankittua ja nuorimmaiset työhön.
Jopa neljävuotias oli opettelemassa maalaamista, mun ohjatessa. 
Sehän onnistuu vaikka jalka onkin paketissa. :)

Opettelin viime syksynä panelointia ja sujuihan se jotenkin, kun ovat pysyneet seinässä  talven yli.
Neiti jaksoi maalata tänään ahkerasti. 
Saimme seinät valmiiksi ja huomiseksi jäi lattian maalaus.
Mun mieli jo suunnittelee verhoja, johon on pitsit virkattu valmiiksi. 
Toivottavasti kangasvarastosta löytyy sopivaa kangasta. 

Odotan innolla huomista, jotta pääsisimme lasten kanssa jatkamaan! 
-Sanna-

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Laiskottelua pihalla


Kiitos kaikille kommentoijille edellisen postauksen yhteydessä!
Ja kaikille kävijöille, teitä on ollut paljon, kun 100 000 meni rikki juhannuksena.
On ollut ilo huomata uusia lukijoitakin, Tervetuloa Toukokalliolle!
 :)
Maanantaina muutettiin taas jalkaterän asentoa kengässä 
ja oon joutunu käveleen keppien kanssa pari päivää.
Uuteen asentoon totutteleminen vaatii aikaa ja lepoa.
Aamupäivällä laiskottelin kalliolla samalla kun vahdin lasten uintia altaassa. 
Ja tiiättekö, mä olen oppinut nauttimaan rauhallisesta elämästä, siitä että on aikaa.
On aikaa ottaa aurinkoa ja seurata pilviä minnehän nekin mahtavat kulkea...



Tänä iltana pystyin jo kävelemään ilman keppejä jonkin verran.
Vapautta sekin, kun liikkuessa kädet ovat vapaana. :)
Hain kalliolta päivällä jääneet tavarat,
täkin, uuden Viherpihan ja menneillään olevan virkkaustyön.
Jämälangoista.
Mitähän siitäkin tulee...



En mä tiiä vielä, kunhan huvikseni virkkailen.
Autossakin, kun en laiskuuttani viitsi lähteä känkkäsemään miehen mukaan kauppaan, 
vaan mieluummin odottelen ja virkkaan.
Älkää muuten kertoko hänelle, että mä salaa nautin siitä
ettei mun tartte kantaa vähään aikaan yhtään ainutta ostoskassia! ;)



Oon mä jotain muutakin tehnyt... Istuttanut kukkia. 
Vaikka kuinka jalka on kipeä tai tekeminen on hankalaa, niin siitä en näköjään pysty luopumaan.
Hidasta oli kukkien laittaminen tänä kesänä kun viimeiset sain maahan vähän ennen juhannusta. 
Kuitenkin sain! :)


Hopeahärkki valkaisee kulkureitin reunusta 
ja syksystä jääneet seiväspylväät toimii nyt koristekurpitsan tukena.

Huomenna taas hellettä luvassa. 
Aion nauttia kiireettömyydestä ja lämmöstä.

Ehkä sinäkin, löytäisitkö kiireettömän hetken? 
Olla vaan. 

Lämpimin terveisin Sanna

torstai 23. kesäkuuta 2011

Tilkkutäkki leppoisiin kesäpäiviin


Virkkausta kaikilla automatkoilla hiihtolomasta asti, muutama tilkku kerrallaan.
Keväällä elämän meno oli niin vilkasta ettei useaan viikkoon syntynyt yhtään tilkkua. 
Silloin tunsin mitä on, kun koko ajan on paljon kaikenlaista ohjelmaa. 
En pitänyt siitä ettei ole aikaa rauhoittua ja vaan olla. Ei aikaa edes käsitöille.
Oliko aikaa edes läheisille? Toivottavasti tarvittava määrä.
Tilkkutäkin valmistuksen aikana on tapahtunut paljon. 
Kaikki ne muistot kätkeytyy siihen.


Reilu kuukausi sitten hektinen elämän meno pysähtyi, kun loukkasin jalkani.
Aiempien kokemusten kautta ymmärsin että, kaikella on tarkoituksensa.
Vieläpä hyvä tarkoitus, tälläkin!
Sitä en vielä varmaan tiedä mikä se on, mutta ajatuksia herää.
Loukkaantumisen myötä lähdin pois tälle ajalle tyypillisestä oravanpyörästä,
jossa koko ajan touhutaan jotakin,
Huomaa katsovansa kuin sivusta tämän elämän menoa.
Ja tiiättekö, katson sitä aika surullisena.
Koska huomaa minkä asioiden perässä ihmiset menee.
Ja samalla kysyn itseltäni ja muilta, missä on se pieni ihminen, 
joka meinaa hukkua tämän elämän kaikkeen "turhuuteen"?
Kaikkeen touhuiluun, tavaraan, menemisiin...
Niillä tietenkin on tarkoituksensa täällä elämässä, mutta...
Onko sen kaiken touhun keskellä aikaa ja läsnäoloa tärkeimmille ihmisille ja ystäville?

Huomaan myös ketkä todella ovat ystäviäni, ketkä välittävät,
vaikka en menossa mukana pysty olemaankaan.
He tulevat käymään tai muuten muistavat.
Samalla ymmärrän että niitä ei ole paljoa, mutta ovat sitäkin rakkaampia ja tärkeimpiä minulle. 
Kiitollisena heille suru väistyy ja tilalle tulee ilo. :)
Jos jotain voin itse tästä oppia, niin sen että,
pyrkii pitämään oman elämän sellaisena, 
jossa on aikaa pysähtyä kohtaamaan ihminen,
toisia ihmisiä, ketkä elämän varrella vastaan tulee.


Erilaisia palasia tässä täkissä, kuten elämässäkin.
Silti kokonaisuus on kaunis ja kevyt.
Täkissä on käytetty samanpaksuisia lankoja, itseltäni, äidiltäni, kirpparilta ja ostettuja.
Suuri osa on Novitan Cottonia.
Reunapitsin malli on omasta päästä, syntyi virkatessa kokeilujen kautta.

Toivottavasti saadaan kaunista säätä juhannukseksi, 
niin voin levittää tilkkutäkin kalliolle ja viettää leppoisasti kesäpäiviä siinä istuskellen.
Jos sataa vettä, niin sitten otan täkin kaveriksi kasvihuoneeseen, 
jossa saan nauttia hiljaisuudesta, luonnosta ja kukkien kauneudesta. :)

Hyvää ja rauhallista Juhannusta kaikille!

Kiitollisena ajattelen teitä jokaista,
lämpimin terveisin Sanna

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Kukkaseppele luonnonkukista

Eilen aamulla heräsin  poikkeuksellisesti jo ennen viittä tilaustyön takia.
Iltavirkulle  ei silloin tuu unta kuin muutama tunti. ;)
Kesäaamuna ei kuitenkaan aikainen herätys haittaa. 

Tyttö oli edellisenä iltana kerännyt kukkia lähiniityltä.
Mustikanvarpuja,koiranputkia, hiirenvirnaa, päivänkakkaraa, puna-ailakkia.

 Silmät sirrillään tehty työ... ei hassumpi vai mitä? ;)

Jalka paranee hyvin. 
Se ei tykännyt helteistä...vaan kipeytyi melkoisesti.  
Voitte kuvitella että, olisitte koko ajan laskettelumono jalassa 30 asteen helteessä. ;)
Sieltä voi löytyä se tunne joka mulla oli. 
Niin paljon kuin mä tykkään helteistä, niin nyt en niitä toivo muutamaan viikkoon!
Nyt onneksi kipu hellittänyt.
Annan sille kylmähoitoa useita kertoja päivässä turvotuksen estämiseksi
ja kivun lievittämiseksi. 
Kylmä vesikylpy vaikuttaa todella hyvin.
Kainalosauvat on jäänyt tuonne nurkkaan lojumaan. :)

Mukavaa tiistaita!
-Sanna-