Tilkkuja...

Hei!

Olen viihtynyt tilkkutöiden parissa.

Yhteensopivista kankaista on hauskaa koota kuin palapeliä.

Tässä siskon tyttövauvalle peitto.

Näin myöhällä ei oikein ajatus luista mitä kirjoittaisi...

Mutta jospa kuvat kertoisivat nyt enemmän kuin sanat! ;)

Tänään kävimme katsomassa kuukauden ikäistä vauvaa ja samalla vein peiton hänelle. 

Uusi täkki on tuolla viimeistelyä vaille valmis...

Ehkä siitä kuvia seuraavaksi.

Hyvää sunnuntaita!

-Sanna-

Kuistilla...

Tänä iltana nuorimmainen tuli katselemaan, mitä se äiti oikein touhuilee.

Kynttilät kiinnostaa ja varsinkin niiden puhaltaminen.

Ihmeenkin rauhassa puuha-pete jaksoi olla, kun kuvailin.

On sillä nimittäin ollut viime aikoina niin touhu päällä, 

että välillä kysytään tosissaan kärsivällisyyttä, minulta.

Pojallahan ei oo mitään hätää, vaan ainoastaan hauskaa.

Varsinkin kun kiipeillään pöydille ja kukkaruukut lentää sieltä alas 

tai kun ompelen, niin yhtäkkiä ommel muuttuukin kesken kaiken toisenlaiseksi!

Joku ikiliikkuja kerkiää täällä talossa joka paikkaan ja varsinkin sinne mihin ei tarttis. ;)

Joulukuusesta siirsin rautalankasydämet roikkumaan kattokranssiin.

Pidän sydämistä, enkä halunnut laittaa niitä kaappiin vuodeksi piiloon.

Tässä samalla kun kirjoittelen, niin  sohva siirtyy ihan itekseen keskelle lattiaa, 

ehkä joku pikkuinen on siellä takana puuhailemassa. ;)

Vielä vähän jouluista väriä on kuistilla, mutta viimeistään Nuutin päivänä ne sieltä lähtee ja tekee tilaa....

KUKILLE! 

Niin, kohta sekin alkaa. Ensimmäisenä laitan lobeliat kasvamaan, seuraavaksi...

Suunnittelu on jo siis alkanut.

Mitä kaikkea ensi kesänä laitan kasvamaan? 

Entisiä suosikkikukkia ja sitten pitää kokeilla jotain uutta. :)

Selviävätköhän belargoniat hengissä helmikuulle, jolloin valoa on jo vähän enemmän 

ja sitten saavat uutta multaa alleen ja pääsevät uuteen kasvuun.

Uhkaavasti vaan nuo lehdet vähenee...

Hei, mun ajatukset on mennyt kevääseen.
Ehkä vähän jo kyllästyneenä tähän pimeään vuoden aikaan
tarttee hakea voimaa valoisista ajatuksista.

Jos kuitenkin ensin tähän viikkoon.

Opiskelut jatkuu, tuunauskerhon pito alkaa, pitäis varata yksi lentopallopelivuoro lisää...

Eikä kotonakaan puuha-peten ja koululaisten kanssa joudu kärsimään työttömyydestä.

 

Reippaita talvipäiviä sinullekin!

-Sanna-

Korujen virkkausta ja vääntelyä

 

Heippa!

Uusi vuosi on edennyt jo useamman päivän .

Koululaiset ovat palanneet kouluun, mies töihin ja minä... kotitöihin. :)

Arkirutiinit tuntuu ihan mukavalta.

Muutamia kuvia laitan koruista joita virkkailin ohuesta rautalangasta joulun alla. 

Olen kokonaan unohtanut laittaa niitä tänne blogiin, 

vaikka taisin kirjoittaaki siitä jossain postauksessa.

Kukkakorua vääntelin koululla malliksi, jos joku haluaisi tehdä sellaista ns. välityönä.

Siitä tulikin sitten minulle koru, jota olen pitänyt mielelläni. :)

Rannekoruakin kokeilin...

En vaan itse koskaan pidä rannekoruja, mutta ehkä joskus innostun tätä käyttämään.

Hiuksiinkin sitä vois käyttää...

Aivan mahdotonta, kun rautalankaa on sitten vähän joka puolella!

Minkäs teet kun johonkin jää koukkuun, niin sitä sitte tehdään jatkuvasti.

Rautalanka on koukuttanut mua pidemmän aikaa.

Ja aina vaan uusia ideoita tulee! ;)

Korujen alla onkin seuraava työ josta laitan kuvia,

 mutta vielä en voi kun se on lahja,

jota en halua paljastaa täällä ennen kuin olen antanut sen omistajalleen.

Hyvää loppiaista kaikille!

-Sanna-

Onnellista Uutta Vuotta 2011!

Pihalla kävin tänään sytyttelemässä kynttilät jäälyhtyihin ja kasvihuoneeseen.

Valmistaudumme ottamaan vastaan uutta vuotta toiveikkaisin mielin.

Lapset rymyää ja metelöi, kun on niin jännää odottaa vieraita ja rakettien ampumista.

Mä en kaipaa niin raketteja,

mutta tinan ennustus pitää ehdottomasti kokeilla. ;)

Mitähän tuleva vuosi tuokaan tullessaan?

Toiveikkaana ollaan paremmasta vuodesta

ja otetaan sitten vastaan se mitä tulee.

Ehkä uskallan lainata ystävän päivityksestä lainattuja kauniita sanoja...

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,
tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat,
ja vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.
Sä enkelin siivin uuteen vuoteen kulje ja
keskiyöllä toivoen silmäsi hetkeks sulje.
...Anna kauniiden toiveiden sua uudelle vuodelle kantaa ja
seikkailumielellä katso mitä se sulle antaa.

Suuri kiitos kaikille täällä vieraileville kuluneesta vuodesta 

ja kaikesta siitä mitä olette minulle antaneet! <3

Onnellista ja parempaa Uutta Vuotta 2011!

Lämpimin terveisin Sanna <3

Joululahjoja ja tunnelmaa

Paluu arkeen tapahtuu tänään, vai mitä?

Vielä vähän joulutunnelmaa kuitenkin...

Kummilapsille ompelin lahjaksi pupulakkeja fleesestä ja ohuesta puuvillakankaasta.

Pienen houkuttelun jälkeen sain omat lapseni malliksi.

Pellavaa, puuvillaa, pitsiä...

Sisko sai lahjaksi ompelemani sohvatyynyn.

Saimme viettää perheen kesken oikein ihanan joulun.

Joulupukkia tulivat katsomaan meille myös kaksi veljeäni lasten kanssa.

Oli ilo seurata lasten riemua ja jännitystä.

Pienin kyllä istui isänsä sylissä silmät kiinni, kun näki pukin eka kertaa. ;)

Joulun pyhien aikana vierailimme  lähisukulaisillamme ja 

Tapanin päivänä olimme veljellä tupaantuliaisissa.

Leppoisasti meni ilta siellä herkutellen, jutellen, 

sauna ja kylpytynnyri olivat käytössä koko illan. :)

Ihanaa yhdessä oloa! <3

Nyt sitten siivoillaan vähän joulun vieton jälkiä, 

ehkä kuusi saa vielä jäädä,

vaikka lieviä allergisia oireita onkin yhdellä lapsista.

Kiitollisin mielin palaan arkisiin touhuihin!

-Sanna-

Hyvää ja Rauhallista joulua!

Näiden jouluisten kuvien myötä toivotan oikein ihanaa joulun aikaa 

sinulle, minulle, jokaiselle joka täällä piipahtaa!

Suuret kiitokset kaikille teille jotka täällä vierailette ja piristätte päiviäni sanoillanne! <3

Lämpimin terveisin  Sanna

Joulukortteja

Viimeisetkin joulukortit ovat valmiina.

Mulla on tapana käydä kävelemällä jakamassa tähän lähialueelle kortit päivä, pari ennen aattoa.

Nyt vähän mietityttää tuo kävelylenkki, kun pakkasta on 24 astetta.

Ehkä joudun turvautumaan autoon jos tuosta vielä pakkanen kiristyy.

Ajattelin kortteja tehdessä että sydämeemme kätkeytyy tärkeä viesti, josta joulun aika muistuttaa.

Rakkaus, mitä kaikkea todellinen rakkaus on?

Niin suuri kysymys että menen itsekin sanattomaksi sen äärellä.

Jospa joulun aika antaisi meille vastauksia.

Tähdet voivat johdattaa meitäkin, jos vaan maltamme pydähtyä kuuntelemaan niiden  viestiä.

Siivet muistuttaa meitä siitä että meistä pidetään täällä hyvää huolta.

On myös ihania "maan päällisiä enkeleitä", ystäviä, jotka välittävät meistä ja pitävät huolta tarvittaessa.

Niitä on ihana muistaa joulun aikaan korteilla.

Vielä on jotain tekemistä ennen aattoa, mutta rauhallisella mielellä ollaan.

Tänä jouluna ei ole tietoakaan hössötyksestä ja stressistä.

Mietinkin, että tuntuu oudolta... Ei tunnu oikein joulutunnelmalta...

Mutta jos on joulun tunnelmaan oppinut liittämään kiireen ja

kaikenlaisen tekemisen, niin onhan se outoa, kun ei niin teekään. ;)

Enemmän tykkään että tekee vähemmän ja tyytyväisellä mielellä, ihan rauhassa vain välttämättömän.

Vähemmän lahjoja, vähemmän ruokaa, vähemmän askarteluja, vähemmän leipomista, siivoamista...

Oletko sinä kokeillut?

Tuleeko joulu vähemmälläkin?

Kaksi yötä jouluun on...

Kuuluu laulu keittiöstä.

Rauhallista joulun odotusta!

-Sanna-