maanantai 2. maaliskuuta 2015

Tervehdys kaikille!


Pitkästä aikaa päätin kirjoittaa ajatuksiani tänne blogiin. :) Ajatuksia, jotka tässä hetkessä heräävät. Ne kertovat luovuudesta. Valinnoista. Siitä, mistä olen löytänyt kokemuksen hyvästä elämästä.

Blogini on syntynyt luovuudesta. Kaikki mitä tänne olen laittanut, on syntynyt luovuuden kautta.
Mitä luovuus on sinulle? Kuinka se sinun elämässäsi ilmenee?

Minulla se on aikaisemmin ilmennyt käsillä tekemisen kautta.
Käsitöiden, sisustamisen, askartelun ja puutarhassa puuhastelun kautta.
Nyt huomaan, että ilmenemismuoto on muuttunut viime vuosina.
Käsitöiden tekeminen on vähentynyt, huomattavasti.
Jossain vaiheessa se jäi kokonaan pois, rasitusvamman takia. Kädet tarvitsivat lepoa.
Luovuus vaihtoi "kanavaa" ja se on enemmän ajattelun puolella.
Lisäksi valokuvaaminen ja piirtäminen kulkevat vahvasi mukana.
Olen siis tahtonut oppia ajattelemaan luovasti ja joustavasti.
Kun käsitöiden tekeminen väheni, niin samalla kirjoittaminen lisääntyi.
Opiskelujen myötä olen kirjoittanut paljon, luonut uusia ajatuksia, pohtinut ja analysoinut.
Niin, mitä olen pohtinut ja analysoinut?
Elämää, ilmiöitä, itseäni, hyvinvointia, ihmisyyttä, tunteita.
Ja samalla, olen opetellut tiedostamaan ja hyväksymään tätä hetkeä juuri sellaisena kuin se on.

Miten luovuus tähän liittyy? Nyt hetkeen? Tiedostamiseen?
Luovuus ilmenee tässä hetkessä, sen kautta löydämme itsestämme ja elämästä jotain uutta.
Sen kautta voimme kasvaa enemmän omaksi itseksemme, sekä ilmentää jotain itsessäni olevaa. Luovuus on tiedostamista. Se on heittäytymistä elämään, Nyt -hetkeen.
Se on läsnäoloa. Suostumista elämän virtaan.
Elämä on liikettä. Se ei pysähdy, vaan kulkee ja elää koko ajan.
Mutta ihmisen on hyvä toisinaan pysähtyä, jotta näkisi sen mitä nyt tapahtuu
ja mikä nyt tahtoo tapahtua, minun elämässäni.
Sillä jos menee niin vauhdilla ettei näe ja tiedosta mitä omassa elämässä tapahtuu juuri nyt,
niin silloin ei myöskään kykene vaikuttamaan siihen, vaan saattaa kulkea sellaisessa virrassa,
joka ei ehkä ole omaa elämää. Silloin ei ole hyvä olla.
Kysyin joitain vuosia sitten, kenen elämää elän? Onko elämäni itseni näköistä?
Miksi elän niinkuin elän? Miksi teen niin kuin teen? Miksi valitsen niin kuin valitsen?
Pysähtymällä ja tarkkailemalla mitä minussa tapahtuu, olen saanut vastauksia. Yhä uudelleen ja uudelleen. Niissä hetkissä, löydän tienviitat, sen mikä suunta juuri tässä hetkessä on hyvä valita.



Olen valinnut tien Kohti Hyvää Elämää.
Askel askeleelta valitsen sen, mikä tuntuu juuri oikealta tässä hetkessä.
Se, mitä se on, ei tule aina tunteiden kautta, vaan saan vastaukset intuition kautta.
Se on syvempää ymmärrystä ja tietoa siitä, mikä on hyväksi laajempaa kokonaisuutta ajatellen,
eikä vain itseäni ajatellen.


Tällä tiellä minua tukenut opiskeluni Hyvinvointivalmentajaksi vuosi sitten,
sekä tänä talvena ollut jatkokoulutus.
Sieltä olen löytänyt avaimia hyvinvointiin ja hyvään elämään.
Sellaisia avaimia, jotka todella toimii! Kun vain itse sitoutuu ja ottaa vastuun omasta elämästään.
Ne avaimet toimivat silloin kun niitä itse käyttää.
Se ei lopulta auta itseä eteenpäin, että joku neuvoo miten niitä avaimia käytetään.
Siinä saa kyllä tiedon hyvästä elämästä, mutta se ei vielä riitä. On itse tiedostettava ja otettava vastuu. Tehtävä tarvittavat teot. Täytyy löytää tahto elää itsensä näköistä elämää ja hyvää elämää.
Sekä uskoa olevansa sen arvoinen.



Jos tahtoo elää hyvää elämää, on tärkeää hyväksyä tämä hetki juuri sellaisena kuin se on.
Ja on tärkeää hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin nyt on. Koska se kaikki jo on NYT.
Sillä jos en hyväksy itseäni ja Nyt -hetkeä sellaisena kuin se on, silloin vastustan sitä, tiedostamattani. Ja kaikki se mitä vastustan,  vahvistuu. Mitä asioita siis haluan vahvistaa elämässäni?
Mitkä ovat hyviä asioita, hyvää elämää tukevia valintoja? Mistä sinä löydät hyvän elämän?

Valoisaa ja tietoista maaliskuun alkua!

-Sanna-


keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Unelmasta totta


Olen elänyt elämää läsnäollen, tässä hetkessä.
Kuunnellut mihin suuntaan nyt kuuluu mennä.
Mitä nyt tehdä, mitä asioita kohdata.
Pieninä viesteinä, tunteina, ajatuksina saanut tietoa.

Olen etsinyt. Kutsunut luokseni.
Aavistellut, että jokin tehtävä on minua varten.
Jokin paikka on tarkoitettu minulle.
En vain ole tiennyt mikä se on. Tai missä se on.
Silti olen ollut varma, että se tulee vastaan. Oikealla hetkellä.
Oikeiden ihmisten ja tilanteiden kautta.



Olen unelmoinut ja haaveillut. Työstä, joka on itseni näköistä.
Arvojeni mukaista ja ihmisyyttä kunnioittavaa.
Työstä, jossa saan käyttää luovuuttani, tunnetietoutta, kehotietoisuutta,
opettajan/kouluttajan kokemusta.
Kaikkea sitä kokemusta ja elämän antamaa oppia,
jota olen raskaidenkin kokemusten kautta ottanut vastaan.



Olen katsellut pilvien välistä tulevaa valoa.
Luottanut. Elämän kantavaan voimaan.
Minua on valmistettu, tiedän sen nyt.
Kaikki se mitä olen kohdannut, on valmistanut tähän hetkeen.
Tehtävään, joka alkaa pian.
Se jännittää, kutkuttaa vatsanpohjassa, innostaa ja inspiroi.
Se tuo vastuuta, suuremmasta kokonaisuudestakin.
Silti tiedän ja luotan. Kaikki se mitä nyt olen, se riittää.
Ei tarvitse olla yhtään enempää, vähempää,
toisenlaisempaa, erityisempää tai viisaampaa.
Nyt on hyvä näin.

Voin levollisesti lähteä matkalle, joka tekee unelmastani totta.

Valoisin terveisin Sanna


torstai 28. elokuuta 2014

Polku - on tässä


Polku, kohti hyvää elämää kulkee tässä hetkessä.
Ollen läsnä, aistien ja tuntien kaikki se, mikä nyt on.
Hyväksyen.
Ilman yritystä muuttaa mitään, mikä jo on.
Tässä on kaikki mitä tarvitsen. 

Matkalla kohtaan ihmisiä. Kaikenlaisia, erilaisia.
Pyrkimys on kohdata ne määrittelemättä, sellaisina kuin ovat.
Jokainen kelpaa omana itsenään.
On hyvä juuri sellaisena kuin on.

Näen ihmiset oppaina omassa elämässäni.
He eivät tule sattumalta.
Jokaisella on tarkoitus mukanaan, viesti kerrottavanaan.
Kuuntelenko, mitä hän viestii? Näenkö kunnioituksella?

Vai heitänkö heihin jonkin leiman, määritelmän, nimilapun?
Kelpaako ihminen sellaisenaan?



Arvomaailmani kertoo, että jokainen on arvokas.
Tärkeä, tullakseen hyväksytyksi omana itsenään, juuri sellaisena kuin on.
Leimat ja nimilaput ovat vain
mieleni tuotoksia, jotka sanelee ja määrittelee.
Lopulta, en välitä niistä. Niillä ei ole merkitystä.
Annan niiden olla. Annan tulla ja mennä.

Sillä on merkitystä, että kohtaan ihmisen. Että olen läsnä, kun toinen on siinä.
Kuuntelen ja näen, mitä hän haluaa kertoa.
Tärkeää on kuunnella ne sanattomatkin viestit.
Olla hereillä kertomassa, omalla tavallani, että
hyväksyn sinut juuri sellaisena kuin olet.

Koska... ihmisten välisissä kohtaamisissa se on tärkein ja suurin tarve.
Tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Hyväksytyksi.
Tulla 
Rakkaudella nähdyksi.

Valoa ja lämpöä sinun päivääsi! 
-Sanna-


maanantai 25. elokuuta 2014

Kohti Hyvää Elämää



Lämmin tervehdys Teille kaikille lukijoille!

Olette uskollisesti pysyneet täällä lukijoina, vaikka en ole ehtinyt kirjoitella
pitkään aikaan mitään. Kiitos siitä!

Toukokalliolla tapahtuu, ja paljon. Muutoksia.
Päällisin puolin ei juuri mitään näkyvää,
vaan sisäistä muutosta ja siten käytännössä valtavasti muutosta.
Mitä se tarkoittaa?
Kirjoittelin tänne viime syksynä, että aloitin opiskelun Hyvinvointivalmentajaksi.
Koulutus on kuljettanut minut mielenkiintoiselle matkalle,
joka on vienyt kohti omaa elämääni ja hyvinvointia.
Viime syksynä kääntyi uusi vaihe elämässäni,
kun en enää tarkastellut itseäni pahoinvoinnista käsin
, vaan aloin katsomaan Mitä Hyvinvointi on minun elämässäni.
Lueskelin viime syksyn postauksia ja siellä kirjoitin myös häpeästä.
Se ahdistava, kätkevä tunne, joka on saanut minut itsenäni piiloon toisilta ihmisiltä. 

Koulutuksen jatkuessa häpeäverho alkoi väistyä.
Se on aivan ihanaa, kun löytää todella itsensä,
uskaltaa tulla näkyväksi ja elää itsensä näköistä elämää.
Olen saanut kuin uudet silmät, jolla nähdä asiat ja kokemukset toisin, selkeämmin.





Kuljen kohti Hyvää elämää, Hyvinvointia.
Olen löytänyt itsestäni omia tunteita, tarpeita ja arvoja.
Oppinut sanoittamaan, kohtaamaan ja kunnioittamaan niitä.
Löytänyt todellisen itseni, oman näköisen elämän.
Olen saanut käyttöön oman parhaan mahdollisen potentiaalin
ja elinvoiman tässä hetkessä.
Matkalaukkuuni olen saanut työkaluja erilaisten tilanteiden kohtaamiseen.
Matkaseurana minulla kulkee Hyväksyvä tietoinen läsnäolo.
Näen selkeästi sen mikä nyt on ja tunnen olevani vapaa.
Haaveeni ja unelmani saavat mahdollisuuden toteutumiseen.
Oivallusten polulla kulkiessa tunnen, kuinka elämä kantaa.
Kuljen sitä kohti, mitä olen etsinyt.
Löydän elämän rikkauden ja valon.
Tunnen olevani perillä.
Tässä hetkessä.

Kirjoitin tuon yllä olevan tekstin viime maaliskuussa.
Sen jälkeen ihmeellisellä tavalla elämääni tuli sellaisia asioita ja tapahtumia,
joista olen vuosia haaveillut.
Unelmat alkoivat käydä toteen. Palat loksahtelemaan paikoilleen.
Olen sydämestäni kiitollinen, että itse löysin mitä olen etsinyt, vuosia.
Enkä koskaan aikaisemmin olisi uskonut, että yhden koulutuksen kautta
löydän sen sateenkaaren pään.
Lopulta, aarre löytyi itsestäni, ei mistään ulkoisesta.
Tarvitsin kyllä ulkoista apua sen löytämiseen.
Ihania kanssakulkijoita rinnalle. Ihmisiä, jotka myös ovat etsineet.





Jos sinua kiinnostaa alkaa opiskelemaan Hyvinvointivalmentajaksi, niin siihen on vielä
tänä syksynä  mahdollisuus. Hakuaika elokuun loppuun, eli tämän viikon ajan. :)
Laitan tähän loppuun linkin.Jos tämä on jotain sellaista mitä olet etsinyt.

"Se mitä sinä etsit, etsii sinua"

Valoisaa ja läsnäolevaa viikkoa sinulle!
-Sanna-
 
Vielä mahtuu mukaan JEDUn järjestämään viikonloppukoulutukseen 2014-15!
Kalajoella valmistutaan Hyvinvointivalmentajiksi!

Koulutus on tarkoitettu henkilöille, joita Tietoisuustaidot (Mindfulness), Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT), sekä kokonaisvaltainen hyvinvointi, ja sen valmentaminen ja johtaminen kiinnostavat.

Koulutus sopii myös hyvinvointiin liittyvien asioista parissa työskenteleville tai heille, jotka haluaisivat tulevaisuudessa työskennellä hyvinvoinnin parissa.

Hyvinvointiosaamista kasvattamalla itsetuntemus ja kokonaisvaltainen hyvinvointi kasvavat. Sisäinen johtajuus vahvistuu. Vastuunotto omasta elämästä lisääntyy.
Tavoitteet ja toimintatavat kirkastuvat. Motivaatio, elämän ja elämäntapojen hallinta paranevat. Hyvän elämän kokeminen, merkityksellisyys ja tasapaino lisääntyvät. Tietoisuustaidot kasvavat, stressaantuminen vähenee, sekä hyväksyä ja myönteinen asenne elämää kohtaan lisääntyvät.

Vastaavana kouluttajana Leena Vainio.

Ilmoittaudu mukaan tutkimusmatkalle sisäiseen johtajuuteen!

http://wilma.jedu.fi/browsecourses?school-id=6
Ilmoittautuminen koulutukseen - Wilma - Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä
wilma.jedu.fi

 
Kuva: Vielä mahtuu mukaan JEDUn järjestämään viikonloppukoulutukseen 2014-15! 
Kalajoella valmistutaan Hyvinvointivalmentajiksi! 

Koulutus on tarkoitettu henkilöille, joita Tietoisuustaidot (Mindfulness), Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT), sekä kokonaisvaltainen hyvinvointi, ja sen valmentaminen ja johtaminen kiinnostavat. 

Koulutus sopii myös hyvinvointiin liittyvien asioista parissa työskenteleville tai heille, jotka haluaisivat tulevaisuudessa työskennellä hyvinvoinnin parissa.

Hyvinvointiosaamista kasvattamalla itsetuntemus ja kokonaisvaltainen hyvinvointi kasvavat. Sisäinen johtajuus vahvistuu. Vastuunotto omasta elämästä lisääntyy. 
Tavoitteet ja toimintatavat kirkastuvat. Motivaatio, elämän ja elämäntapojen hallinta paranevat. Hyvän elämän kokeminen, merkityksellisyys ja tasapaino lisääntyvät. Tietoisuustaidot kasvavat, stressaantuminen vähenee, sekä hyväksyä ja myönteinen asenne elämää kohtaan lisääntyvät.

Vastaavana kouluttajana Leena Vainio.

Ilmoittaudu mukaan tutkimusmatkalle sisäiseen johtajuuteen!

http://wilma.jedu.fi/browsecourses?school-id=6
Ilmoittautuminen koulutukseen - Wilma - Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä
wilma.jedu.fi
Koulutus tapahtuu meren ja joen läheisyydessä. Todella kauniissa ympäristössä.



sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Joulukonsertissa

 
 Lämmin tervehdys kaikille!

Tänään istuin pehmeällä tuolilla, sisko vieressäni. Muita läheisiä lähelläni.
Olimme joulukonsertissa.
Kuuntelimme kauniita lauluja, erilaisia, rauhallisia, nopeampaa,
nuoren miehen tunteikasta laulua, naisten puhdasta laulua,
vanhemman miehen vahvaa laulua,
nuoren tytön heleää laulua.

Kuulostelin tuntemuksia lauluja kuunnellessa.
Äänen vaikutusta kehoon.
Tunteisiin ja ajatuksiin.
Tietoisesti keskityin kuuntelemaan kehon tuntemuksia.
Väreitä, jotka kulkivat jaloissa, polvista sääriin, reisiin säteillen.
Kihelmöintiä käsivarsissa, keskuksena kyynärpäät, josta säteili sormiin ja olkapäihin.
Annoin väreiden vaikuttaa tunteisiini, tarkkailin tunteita.
Rinnassa kupli iloa ja kiitollisuutta, että saan olla tässä, kuunnella kaunista laulua ja kokea kaiken sen mitä siinä hetkessä on.
Se sai kyyneleet tirahtamaan silmiini.
Räpyttelin ripsiä ja ajattelin, ”ei haittaa vaikka liikutun”.
Saan tuntea, se saa näkyä.
Huomasin silti jotenkin rajoittavani tunnetta ja kurkkuun muodostui pieni möykky. Hengitin kurkun alueelle, möykyn ympärille, hyväksyin sen olemassa olevaksi. Tiedostin möykyn muodostuneen ajatuksistani ja tunteistani.
Ne olivat kuin varastoituneena pienelle alueelle kehossa ja
halusivat tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Oma kaipuuni laulamiseen.
Oma tarve ilmaista ja jakaa tunteita laulamalla.
Tarve avata tunteita laululla.
Unelma oppia laulamaan enemmän, unelma kehittää itseäni laulajana.
Muisto lapsuuden haaveesta laulaa.
Muisto siitä, kuinka olen lapsena iloiten ja jännittäen laulanut.
Nauttinut esiintymisestä.

Tiedostaen nämä ajatukset saivat tulla ja olla.
Hyväksyen niitä katselin vähän itseäni etäällä.
Ajatusvirta kulkee...

Lähestyvä joulu.
Ajatus yksinkertaisuudesta ja rakkauden tärkeydestä.
Tietoisesti tahdon keskittyä olennaiseen.
Oivallan sen löytyvän tästä hetkestä. Läsnäolosta.
Rakkauden toteutumisessa minussa.

”On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta.
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta. ”

Keskityn jälleen kuuntelemaan, entisen luokkakaverini laulua.
Kuulen äänessä enemmän syvyyttä ja pehmeyttä kuin ennen.
Mieli kysyy, onko elämä hänessä vaikuttanut jotenkin parantavasti.
Tunnen iloa hänen puolestaan.
On hienoa huomata ihmisten kypsymistä, kuulla se äänestä.
Tiedostan tarpeen jakaa pitkäaikaisten tuttujen kanssa elämänkokemuksia.

Keskityn suoraan kokemiseen.
Tunnen musiikin virran kehossa.
Olen yhtä musiikin kanssa.
Tunteiden virrassa.
Läsnäolossa.
Ajatukset etääntyvät kauas.
On vain kaunis sävel, kaunis ääni,
ihmisten keskittynyt läsnäolo.
Minun on hyvä olla tässä.
Kaikki on mennyt hyvin ja oikein tänäänkin.
Kaikki on nyt hyvin.
Levollisena ja kiitollisena Minä Olen. Tässä.
Opiskelen Hyvinvoinnin valmennusta tämän talven aikana. Tämä kirjoitus liittyy siihen, eli me harjoittelemme tietoista läsnäoloa, sitä kuinka elää elämää Tässä ja Nyt. Elämä tapahtuu nyt. Sen oivaltaminen tuo levollisuuden myös näin joulun alla.

Rauhallista alkavaa viikkoa teille!
-Sanna-

perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyydestä ja vapaudesta


Tänään, vietämme 96. Itsenäisyyspäivää.
Se saa minut pohtimaan vapautta.
Ruohonjuuritasolla.

Vapauden vuoksi meidän isovanhemmat taistelivat.
Vapauden puolesta haavoittuivat, osa antoi henkensä.
Vapauden perintöä me seuraavat sukupolvet saamme kantaa.
Meillä on oma osuutemme, 
oma vastuumme maamme vapauden säilymisestä.
Huolehtia maastamme tänä päivänä  mahdollisimman hyvin.
Rakentaa hyvinvoivaa yhteiskuntaa, omilla valinnoilla.
Kaikki isot valinnat lähtee ihmisestä.
Ihmisten muodostamista ryhmistä.
Siksi jokaisella on vastuu itsestä, omista valinnoista.
 Miten valitsen tässä hetkessä? 
Mitä sanon tällä hetkellä?
Toiminko arvojeni mukaisesti?
Toiminko niin, että kunnioitan itsenäisyyttä ja vapautta?



Millaista mallia annan lapsilleni?
Annanko heille vapauden valita?
(Sellaisissa asioissa mihin kypsyystason mukaan pystyy.)
Näytänkö heille kunnioituksestani maatamme kohtaan?
Luontoa kohtaan?

Vapaudella on aina kaveri mukana.
Vastuu.
Vapautta ei ole ilman vastuuta.

Minulla on vapaus valita.
Mitä teen.
Mitä ajattelen.
Minne menen.
Missä asun.
Mihin ryhmään kuulun.
Kenen kanssa olen.
...
 Kaikessa voin valita!
Samalla hetkellä kun valitsen, olen vastuussa valinnan seurauksista.
En ehkä tekohetkellä ymmärrä mitä siitä seuraa, 
mutta kokemuksista voi oppia.

Kuinka usein  sanotaankaan, että ihminen lyö päätään seinään.
Silloin kun tuntuu siltä, silloin valitsee saman toimintatavan kuin ennenkin 
ja se ei ole toiminut.
Jatkossa, voi valita toisin. Tehdä toisin.
Kokeilla jotain muuta, toimisiko se.

Sukupolvien ketjussa kulkee samat toimintamallit, 
käyttäytymismallit, elämäntapa, tunneilmasto,
asenteet, arvot...
Ne kulkee mukana niin kauan, ennen kuin tiedostaa niiden olemassaolon.
Tiedostamalla saa vapauden valita.
Toistanko historiaa vai valitsenko toisin?
Olenko itsenäinen?
Ja valitsenko sen, mikä itselle on parasta?
Valitsenko niin, että annan lapsilleni hyvän mallin elää?
Mitä arvoja on valintojen takana?
Kunnioitanko ja arvostanko erilaisuutta? 
Sitä, ettei kaikkien kuulu valita samaa?



Ihminen ei ole olosuhteidensa uhri, 
vaan aina voi itsenäisesti valita toisin.

Vapaus tuo ilon elämään.
Ilo, pulppuaa sydämestä, 
saa heittäytymään elämän virtaan.
Luottamaan.
Kiljumaan riemusta, nauramaan, hyppelehtimään.
Ihmettelemään. Hymyilemään.
Se näkyy ihmisestä päälle päin. Iloitseeko hän, elääkö vapaasti.
Sellaisen ihmisen seurassa on piristävää olla. 
Joskus hämmentävääkin, jos oma ilo on jäänyt jonkin alle piiloon. 
 Silloin kysyn, miksi minun on tällä hetkellä vaikea iloita?
Löydän vastauksen itsestäni. 
Kuulostelemalla ajatuksiani ja tunteitani.
Jälleen saan tilaisuuden valita toisin.
Vapaus antaa sydämelle tilan rakastaa.
Vapaus tulee rakkaudesta.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!
-Sanna-


torstai 28. marraskuuta 2013

Valo häikäisee sumun läpi



Kiltteyteen tulee aikanaan raja. 
Ei sitä voi pitkään jaksaa, ilman kärsimystä.
Kärsimys kertoo viestiä, hyvää viestiä. 
Jollekin asialle kuuluu sanoa EI.
Kiltteydestä pääsee opettelemalla sanan EI.
Se on tärkeä sana. Se on itsekunnioituksen sana. 
 Se on oman elämän ja tien sana.
Lopulta, rakkauden sana.

Kyllä. Sanoa EI ja heittäytyä vaikka maahan makaamaan.
Kuuntelemaan mitä sisältäni kuuluu.
En ole lamaantunut, En.
Olen aktiivisemmin läsnä kuin koskaan ennen.
Etsin piiloutumisen syitä.
En syyllisiä, Ei enää.
Kun löydän syyn, ymmärrän seurauksen. 
Jos näen seurauksen, voin saada mahdollisuuden löytää syyn.



Loydän jotain.
Moni asia tuntuu olevan vinksallaan.
Näen kuin sumun läpi katselisin.
Mikään ei ole niin kuin ennen.
Silti paljaat jalkani koskettaa auringon lämmittämää, jykevää kalliota.
Se on kestänyt tuhannet vuodet, kaikissa olosuhteissa, säissä.
Tunnen seisovani tukevalla alustalla. 
Nostan käteni eteeni ja Suojaudun.
Kaikelta, mikä uhkaa rikkoa tärkeintä ihmisessä.
Rakkautta.
Inhimillistä ihmistä kokonaisuutena.
Oivallan. Siksi viha.
Vihan voimalla suojelen. Rajaan. 
Piirrän minun ja ulkopuolen välille rajan. 
Tähän minä lopun. Tästä sinä alat.
En ole se, millaiseksi muut minut määrittelevät.
En halua enää samaistua toisten ajatuksiin, tunteisiin ja odotuksiin.
Siksi vihan tunne ja siksi EI.

Ei liikaa vaatimuksia, ei liikaa tekemistä, 
omien ja toisten odotusten täyttämistä.

Voisiko se riittää mitä olen?
Riittäisikö se mitä teen?
Riittääkö vähempi?


Sumun läpi näen valon. Se häikäisee.
Horisontti edelleen vinksallaan.
 Valoa kohti kuljen. Sinne tahdon.
Valo paljastaa Kasvoni.
Silmät ei tahdo kestää valon häikäisyä.
On vaikea nähdä. Tuntuu vaikealta kestää.
Häpeä. 
HÄPEÄ.
Pelkään häpeän tunnetta.
Se on saanut minut piiloutumaan.



Häpeä vaalii aina selän takana.
Se odottaa hetkeä. Sopivaa tilaisuutta.
Kun rakkaus väistyy hetkestä, häpeä valtaa heti paikan, tilan. 
Ihmisen.
Tasapainoilen näiden kahden välillä. 
Rakkauden ja 
häpeän, jota rakkaudettomuudeksikin kutsutaan.


Tarkastelen varjoani.
Sieltä löydän vastauksia. 
Uskallanko kohdata oman varjoni?
Oman tiedostamattoman osani?
Sen kaiken minkä olen itseltäni ja itsessäni kieltänyt?
Se liittyy vahvasti kysymykseen: Uskallanko tulla näkyväksi?

Siksi, katselen varjoani. 
Olen valinnut sen ystäväkseni.
Se kertoo minulle tarinoita.
Omasta elämästäni.


Saari jää taakse. 
Sen hetken Turvapaikka.
 Hiljaisuuden ja veden äänet.
Selkeytyikö sää vähän?
Näkyykö kirkkaammin?

Sumu ei enää peitä.
Näen selvemmin. 
Jatkan matkaa.

Kuljen niin, että olen valinnut häpeän ja pelon ystäväkseni.
Enää ei tarvitse taistella varjoa vastaan.
Itseä vastaan.

Pahin vihollinen olinkin minä itse, itselleni.

-Sanna-