Raparperilaattoja pitkin kasvihuoneeseen

Linnun kylpyaltaat teimme tyttäreni kanssa vuorenkilven lehtien päälle. Muodon altaalle saimme tekemällä ne hiekkakasan päällä.



Raparperilaattoja pitkin on kiva aamulla kipitellä vaikka sukkasilleen aukaisemassa kasvihuoneen ovi. Pidän niistä paljon. Teimme niitä porukalla viime syksynä meidän kallioitten päällä. Se oli aika hauskaa puuhaa, toisilla kun oli oikein työmiehen haalarit päällä suojatakseen paremmat vaatteet. Voimia se myös koetteli, kun sekoitimme betonia lapiolla kottikärryissä. Osa laatoista tehtiin isojen vuorenkilven lehtien päälle.

Laitoimme muovin kallion suojaksi ja raparperin lehdet muovin päälle. Sivelimme ruokaöljyä lehden nurjalle puolelle, jotta se sitten irtoaisi helpommin valmiista laatasta. Leikkasimme kanaverkosta lehtiin sopivia (vähän pienempiä kuin lehti) palasia ja laitoimme ne lehtien päälle. Mieheni teki aika yleissementistä, hiekasta ja vedestä aika paksua betonia. Sitä lastasimme lapiolla keskelle lehteä ja muurauskauhalla levitettiin keskeltä reunoille päin lehden muotoiseksi. Reunoihin ei saanut koskea, koska silloin se vettyy ja leviää yli lehden reunan. Kun betoni saatiin tasoitettua 3-5cm paksuiseksi, nostelimme kananverkot lehden pinnasta suurinpiirtein keskelle laattaa. Verkko vahvistaa laattaa, eikä se hajoa vaikka ruoteen kohdalta halkeaisikin. Lopuksi laitoimme muovin päälle, ettei laatat kuivu liian nopeaa ja sen takia halkea.

Seuraavana päivänä irrottelimme lehdet pois laatoista ja ihastellen jätimme vielä kuivumaan muutamaksi päiväksi.

Tällä hetkellä kasvihuoneessa kukkii tomaatit... tässä itsekasvatetusta taimesta coctailtomaatin kukkia.

Puutarhalta ostetussa tomaatissa on jo raakileita jonkin verran.

Basilikan kasvatin siemenestä ja satoa on saanut makustella jo jonkin aikaa. Suikeroalpit on koristeena ja värinä kasvihuoneessa.

Kurkku on tainnut kärsiä kylmästä alkukesästä, kun se on kasvanut tosi vähän, edellisiin vuosiin verrattuna. Satoa kuitenkin on tulossa ja säät ovat olleet nyt suotuisammat, joten toivottavasti tulee enemmänkin. Omasta kasvihuoneesta haettu tuorekurkku on todella hyvää.

Makoisia kesäpäiviä teille!

Raippaluodossa

Vielä muutama kuva edellisestä reissusta, eli rannikkoa ajelimme ylöspäin ja yövyimme Raippaluodon sillan lähellä olevalla P-paikalla. Hyvä paikka vaunumatkailijalle ja lapsetkin viihtyivät, kun vieressä oli leikkipaikka, uimapaikka ja isommat pystyivät onkimaan sillalta tai laiturilta silakkaa. Pojat onkivatkin myöhään illalla silakoita, jotka seuraavana päivänä savustimme. Sillalla kävimme nuorimpien kanssa iltalenkillä. Harmittelin ettei silloin tullut kamera mukaan, kun siellä olisi ollut useita hienoja kuvauskohteita.

"Meidän kesämökkimme" kulkee siis sinne, minne haluamme sen vielä...ja mihin sen vaan voi pysäköidä.

Kävin kahden lapsen kanssa tutustumassa n.4km luontopolkuun Björköbyssä. Se oli osittain vähän tylsä ja huonosti merkattu...aina ei oikein tiennyt mihin suuntaan pitäis mennä. Joitain upeita paikkoja tuli polulla vastaan.

Viehättävää satama-aluetta

Valtavia tyrnipensaita, joiden lähettyvillä haluaisin olla syksyllä ensimmäisten pakkasten tultua. :)


Ja vanhoja kalastajien mökkejä ruokokattoineen. Mökit ihanassa merimaisemassa oli polulla parasta. Tympeitä taisi olla käärme pitkospuiden vierellä, josta selvisimme ilman pahempia kiljahduksia. :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Turun linnassa

Toisella lomareissulla tutustuimme Turun linnaan, siinä määrin mitä se oli mahdollista kun satuimme sinne maanantaina, jolloin se on kiinni.

Lapset halusivat tutkia joka polun ja kolon. :) He olivat ihanan innostuneita vanhoista rakennuksista ja ihmettelivät ovien lukkoja ja muita rakenteita. He miettivät mitä kaikkea suljettujen ovien takana voikaan olla, kaikenlaisia ehdotuksia miekoista ja haarniskoista kuulin. Lapset kurkistelivat ovien alta ja ikkunoista mitä siellä näkyy, kuvitellen välillä näkevänsä haamun. :) Niin mahtavaa mielikuvitusta! Lopuksi harmittelivat ettemme päässeet tutustumaan sisälle paremmin ja sanoi että "joskus kyllä tullaan tänne uudestaan".



Itse ihastelin kaikenlaisia erilaisia kivipintoja ja upeita värisävyjä seinien pinnoissa. Pohdin kuinka ennen käsin on tehty niin taitavasti ja kauniin näköistä. Ja kestävää... Onneksi linnan sisäpihalle pääsi tutustumaan ja kuvaamaan, vaikka se muuten olikin kiinni. Emme halunneet kaupunkiin jäädä seuraavaan päivään, jolloin olisi päässyt paremmin tutustumaan. 30'c -astetta lämmintä houkutteli etsimään uimarantoja.


Linna oli todellaki tutustumisen arvoinen paikka ja aion kyllä itsekin joskus käydä niin että pääsee kunnolla sisällekin. Niin, minnehän tuokin luukku menee? :)

Hyvää ja kaunista viikonloppua!

Kalastusta ja muita matkamuistoja Pellosta

Juhannuksen ajaksi matkasimme asuntovaunun kanssa Pellon Lempeän kylään, leirintäalueelle ja hyvälle kalapaikalle. Kalastus oli miesten mielenkiinnonkohteena. Ystäväni ja lasteni kanssa kävimme etsimässä vaelluspolkuja, kuitenkaan emme löytäneet lähialueilta kovin hyviä merkittyjä polkuja, mutta latupohjalla kävimme kävelemässä muutaman kilometrin. Samalla reissulla löysimme pienen lammen, jonne lapset halusivat uimaan ja onkimaan. Onkivälineitä ei ollut silloin mukana, joten lähdimme takaisin majapaikkaamme. Poikkesimme vielä Vihreälle Pysäkille katsomaan Pentikin näyttelyä, myymälä oli silloin juhannusaattona kiinni.

Illalla kävin lasten kanssa lammella ongella, kun ne ei tahtonut millään jättää mua vaatimuksiltaan rauhaan. :) Uinti jäi siltä reissulta, kun oli niin viileä sää. Kalaonnea ei oikein ollut, vanhin poika sai pienen hauen, joka päästettiin takaisin kasvamaan.

Päätin vielä katsastaa vähän tarkemmin aluetta ja ajelin Rovaniementietä vielä vähän matkaa...tulin P-paikalle, jossa olin päättänyt kääntyä takaisin. Huomasin kyltin siinä reunassa ja pitkospuut lähti siitä...innokkaana lähdin lukemaan mihin ne johtaa. Matkaa kerrottiin olevan n. 300m jääkaudella muodostuneeseen kivirotkoon. Niinpä lapsetkin ulos autosta ja juomapullot mukaan ja jalkaa toisen eteen. :) Kuvassa näkyy kun loppumatka oli jo aika raskasta kulkemista, kun piti nousta kivikkoa ja portaita ylös. Vuorotellen vanhimman poikani kanssa kannoimme nuorinta lasta hankalimmissa paikoissa, muuten kaikki jaksoivat tosi hyvin kiivetä.

Huikeat maisemat saimme palkaksi kiipeämisestä. Tuli hyvä olo, kannatti kyllä poiketa tännekin paikkaan. Kuvasin siellä lapsia kiipeilemässä kivien seassa. Tämä taisi olla ainakin minulle reissun paras hetki!

Mieheni kanssa kävimme viimeisenä iltana yhdessä kokeilemassa kuinka lohensoutu sujuu. Lapset jäi veljeni ja hänen puolisonsa hoitoon. Jotain mielyttävän rauhoittavaa siinä soutamisessa oli, vaikka mä en sitä kalastusmuotona oikein ymmärtänytkään. Kyllä sitä ihmettelee, että lasketaan jokea pitkin perä edellä, neljä-viisi virveliä alavirrassa ja sitten koitetaan soutamalla päästä oikeisiin paikkoihin ja välillä jarrutella menoa. :) Sitten joella on vielä tiettyjä sääntöjä mistä lähetään laskemaan ja kenen vuoro on mennä ja kenen odottaa, niistä mä en tiennyt mitään. Ihmettelin vaan kun toiset soutelee samaa paikkaa vaikka kuinka kauan ja toiset odottaa rannalla, että pääsis laskemaan. Meidän perässä tulleeseen veneeseen saatiin lohi, joten kait se sitten toimii. Kalastuksen osalta reissusta on kirjoitettu reissuraportti "Kalastusta Pellossa" Kalasaalis.Com-portaaliin. Kyseisessä kalastusportaalissa on mieheni ja vanhimmat poikani olleet tiiviisti mukana alusta asti.

Lapset kalastivat rannalta heitellen. Ilman saalista mielenkiinto hiipui aika pian ja juoksuleikit uusien kavereiden kanssa kiinnosti enemmän.

Jokiveneet ihastuttivat minua, niissä on jotain todella hienoa ehkä juuri materiaalin takia. Puu näyttää hyvältä veneissä ja varsinkin tuon värisenä. Sanoinkin miehelleni, että mä voisin tilata tuollaisen noin kaksi metriä pitkän pihalle...ja siihen sitten kukkia! Taitaa jäädä haaveeksi...alkaiskohan lairintäalueen isäntä tekemään sen kokoista venettä. :) Mukavia muistoja ja kuvia jäi tämän vuoden juhannuksesta!

Tytön takin korjausta ja ompelua

Kahden lomareissun jälkeen ensin pikainen postaus viime ajan ompeluista. Takin ompelin viime kesänä Laura Ashleyn sisustuskankaasta. Hihat olivat nyt liian lyhyet ja onneksi kangasta oli jäljellä, niin pystyin jatkamaan niitä rannekkeilla, jotka taitetaan. Sillä saan vielä lisää käyttöaikaa takille. Viime kesänä etsiskelin tytölle vastaavaa takkia kaupoista, enkä löytänyt oikein mistään mieluisaa. Yhden illan ja vähän yötäkin :) tartti aikaa saadakseni mieluisa takki, kangas löytyi omasta kangasvarastosta ja osa napeista äitini nappivarastosta, osa kaupasta. Kiinnitys on isojen nappien vuoksi käsinommeltavilla neppareilla.

Itselleni ompelin puseron, kun olen ihastunut tuollaisiin kaula-aukkoihin ja hyvin laskeutuviin trikookankaisiin. Samantyyppinen hihaton paita mulla on myös käytössä, laitan kuvaa kunhan saan sen otettua. Lomareissuista on myös tulossa kuvia...varmaan iltayöstä liikenee paremmin aikaa. :) Hyvää alkavaa viikkkoa!