Joulukonsertissa

 

 Lämmin tervehdys kaikille!

Tänään istuin pehmeällä tuolilla, sisko vieressäni. Muita läheisiä lähelläni.
Olimme joulukonsertissa.
Kuuntelimme kauniita lauluja, erilaisia, rauhallisia, nopeampaa,
nuoren miehen tunteikasta laulua, naisten puhdasta laulua,
vanhemman miehen vahvaa laulua,
nuoren tytön heleää laulua.

Kuulostelin tuntemuksia lauluja kuunnellessa.
Äänen vaikutusta kehoon.
Tunteisiin ja ajatuksiin.
Tietoisesti keskityin kuuntelemaan kehon tuntemuksia.
Väreitä, jotka kulkivat jaloissa, polvista sääriin, reisiin säteillen.
Kihelmöintiä käsivarsissa, keskuksena kyynärpäät, josta säteili sormiin ja olkapäihin.
Annoin väreiden vaikuttaa tunteisiini, tarkkailin tunteita.
Rinnassa kupli iloa ja kiitollisuutta, että saan olla tässä, kuunnella kaunista laulua ja kokea kaiken sen mitä siinä hetkessä on.
Se sai kyyneleet tirahtamaan silmiini.
Räpyttelin ripsiä ja ajattelin, ”ei haittaa vaikka liikutun”.
Saan tuntea, se saa näkyä.
Huomasin silti jotenkin rajoittavani tunnetta ja kurkkuun muodostui pieni möykky. Hengitin kurkun alueelle, möykyn ympärille, hyväksyin sen olemassa olevaksi. Tiedostin möykyn muodostuneen ajatuksistani ja tunteistani.
Ne olivat kuin varastoituneena pienelle alueelle kehossa ja
halusivat tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Oma kaipuuni laulamiseen.
Oma tarve ilmaista ja jakaa tunteita laulamalla.
Tarve avata tunteita laululla.
Unelma oppia laulamaan enemmän, unelma kehittää itseäni laulajana.
Muisto lapsuuden haaveesta laulaa.
Muisto siitä, kuinka olen lapsena iloiten ja jännittäen laulanut.
Nauttinut esiintymisestä.

Tiedostaen nämä ajatukset saivat tulla ja olla.
Hyväksyen niitä katselin vähän itseäni etäällä.
Ajatusvirta kulkee...

Lähestyvä joulu.
Ajatus yksinkertaisuudesta ja rakkauden tärkeydestä.
Tietoisesti tahdon keskittyä olennaiseen.
Oivallan sen löytyvän tästä hetkestä. Läsnäolosta.
Rakkauden toteutumisessa minussa.

”On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta.
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta. ”

Keskityn jälleen kuuntelemaan, entisen luokkakaverini laulua.
Kuulen äänessä enemmän syvyyttä ja pehmeyttä kuin ennen.
Mieli kysyy, onko elämä hänessä vaikuttanut jotenkin parantavasti.
Tunnen iloa hänen puolestaan.
On hienoa huomata ihmisten kypsymistä, kuulla se äänestä.
Tiedostan tarpeen jakaa pitkäaikaisten tuttujen kanssa elämänkokemuksia.

Keskityn suoraan kokemiseen.
Tunnen musiikin virran kehossa.
Olen yhtä musiikin kanssa.
Tunteiden virrassa.
Läsnäolossa.
Ajatukset etääntyvät kauas.
On vain kaunis sävel, kaunis ääni,
ihmisten keskittynyt läsnäolo.
Minun on hyvä olla tässä.
Kaikki on mennyt hyvin ja oikein tänäänkin.
Kaikki on nyt hyvin.
Levollisena ja kiitollisena Minä Olen. Tässä.

Opiskelen Hyvinvoinnin valmennusta tämän talven aikana. Tämä kirjoitus liittyy siihen, eli me harjoittelemme tietoista läsnäoloa, sitä kuinka elää elämää Tässä ja Nyt. Elämä tapahtuu nyt. Sen oivaltaminen tuo levollisuuden myös näin joulun alla.

Rauhallista alkavaa viikkoa teille!
-Sanna-