Kaverisynttärit

Tiistaina tytön kaverit tulivat juhlimaan synttäreitä. Päivällä tein kakun alustavasti valmiiksi ja tarkoitus oli että neiti itse koristelee sen heti kun tulee koulusta. Kavereita tulikin useampi jo suoraan koulusta, kun synttärit alkoivat puoli tuntia koulun päättymisen jälkeen. Eipä sitten sankari malttanutkaan tulla äitin kanssa keittiöpuuhiin ja mulla tuli melko kiire koristelun kanssa. Olen kyllä jo vähän meidän tytön kanssa oppinut, että aina ei tiedä mitä se tahtoo... miten tahtoo...milloin tahtoo. ;) Yläkerrasta kiljunnan ja töminän siivittämänä kakku valmistui.

Täytteeksi sekoitin vaniljarahkaa, rahkaa, kermavaahtoa, sulatettua valkosuklaata ja liivatetta. Tästä seoksesta tein vielä tytön toiveiden mukaan kahta erilaista täytettä; toiseen itsetehtyä mansikka-vadelmahilloa ja toiseen ananasmurskaa. Päällä pursotettuna on tavallista kermavaahtoa ja mansikkakermavaahtoa...vai mikähän se on nimeltään. :) Kakkua tehdessä jälleen totesin että mä en vaan oikein tykkää tästä hommasta, huomaan usein täytekakkua tehdessä olevani hieman kärtyinen. Se ei ole mun juttu, mutta yritän silti tehdä lapsilleni kakun synttäreille, jos he sitä haluavat.

Tosi kiireinen viikko on takana. Usein kaikenlaiset pakolliset menot sattuvat samaan viikkoon ja kun kaikesta siitä selviää, haluaa hetken loikoilla vaan sohvalla pohtien mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Yleensä puoli tuntia mulle riittää päiväsaikaan, ellei sitten innostu tietokoneella istumaan.

Tänä iltana innostuin tekemään tytölle hyllyä huoneeseen, kun lupasin hänelle synttärilahjaksi JYSKistä sellaisen hyllykön, jossa oli kolme koria ja naulakkokin samassa. Kun kävin sitä katsomassa, totesin sen olevan liian heikkorakenteinen ja ostinkin pyykkikorin, jonka sisällä oli neljä pientä koria. Korit laitan sitten tehdyn hyllyn päälle. Huomenna olis tarkoitus jatkaa, kun maali on kunnolla kuivunut. On mukavaa taas sisällä puuhailla kaikkea kivaa kesän ulkotouhujen jälkeen.

Hyvää viikonloppua!

Tein sydämen kummitytölleni todella pikaisesti ( ja sen on näköinenkin). Hänen synttäreillä kävimme tänään, pari viikkoa myöhässä. Niin, miten se elämä meneekin joskus näin, jotain pitää tehdä kauheella kiireellä ja jotkut asiat vaan venyy...venyy... Parempi myöhään kuin ei ollenkaan, eikö vaan? Eihän anneta pienten epäonnistumisten lannistaa? Vaan kohdataan se surkea tunne joka epäonnistumisesta tulee ja sitten voikin mennä ihan hyvillä mielin taas kohti uusia kokemuksia. Mitä se parempi sitten itsekullekin on. :)

Koristekurpitsat, tomaatit ja kukat sisälle

Vähän aikaa on kulunut edellisestä postauksesta...syksyllä tuntuu olevan kaikenlaista touhua NIIN paljon. Koristekurpitsat keräsin yöpakkasten tultua ja ihan mukavasti niitä ehti kesän aikana tulla. Hauskoja värejä ja muotoja, toiset ei vaan oikein ymmärrä miksi niitä ei voi syödä...miks niitä sitten kasvatetaan jos ei voi? Mustamarja-aroniasta pidän, varsinkin syksyllä marjojen ja ruskan väristen lehtien takia.

Ruusubegoniat pelastin myös sisälle parvekelaatikoista. Ruukkuja etsiessä ei oikein löytynyt mieluisaa...niinpä maalasin vanhat marjapuuron väriset ruukut valkoiseksi. Ne oli juuri värinsä takia lojuneet kaapin nurkissa usean vuoden ajan, enkä vaan ollut tajunnut, että saan niistä maalaamalla vielä käyttökelpoiset.

Tästä mää tykkään! :) Tomaatteja kypsymässä sisällä ja paljon!

Tomaatit varsineen keräsin sisälle yöpakkasten tultua. Siihen asti pidin viileinä öinä isoa halogeenilamppua kasvihuonetta lämmittämässä. Taimihylly ja verhotanko saivat uuden roolin, kun kolme sankollista tomaatteja piti saada ikkunan ääreen. Sieltä saamme nyt päivittäin napostella kypsiä tomaatteja; kasvihuonetomaattia, kirsikkatomaattia, coctailtomaattia ja keltaista minitomaattia. Makoisia, makoisia on! Kuinkahan tämän jälkeen taas tottuu kaupan tomaatteihin?

Tänään vietämme tyttömme 9-vuotis syntymäpäivää. Paljon onnea rakkaalle tytölleni!

Leppoisaa sunnuntaita!

Daalioiden kukkiessa touhua pihalla riittää

Daaliat kasvoi kesän aikana aika korkeaksi ja nyt kukkivat ihanasti. En ole koskaan saanut juurakkoa menestymään talven yli, vaikka olen viileään sisälle ottanut talteen. Oisko sinulla jotain vinkkiä, kuinka juurakkoa kannattaisi säilyttää? Pidän tuosta kukasta paljon, varsinkin väristä ja olisi mukava saada ensi kesänäkin pihaa koristamaan.

Vielä pari päivää sitten vaahtera oli noin vihreä, kun tänään ihastelin jo kellastuneita lehtiä. Vaahtera siirrettiin viisi vuotta sitten vanhempieni pihalta, kun se ei ollut kasvanut vuosiin 1,5m korkeammaksi. Istutimme sen samaan paikkaan pihallamme, josta rakennusta aloittaessa kaadoimme jo vähän lahonneen ison koivun. Vaahtera on kasvanut uudessa paikassaan ainakin puoli metriä vuodessa ja on nyt jo oikein komea puu. :)

Pihalla olen tehnyt yhden uuden kukkapenkin, johon istutin kultapalloa, jaloritarinkannusta ja ukonhattua. Tilaa jäi vielä eteen liljoille, tulppaaneille ja helmililjalle. Istutin noin 300 kukkasipulia siihen penkkiin. Suuri osa kukkasipuleista on äidiltäni, osa itseltä menestymättömästä liljapenkistä ja tulppaanit on ostettuja. Ensi keväänä sitten näkee kuinka sekaisin kaikki erilaiset liljat ovat, vaikka yritin sipuleista tunnistella eri lajeja.

Muitakin penkkejä olen vähän siistinyt. Toinen iiriksistäni ei kukkinut tänä vuonna. Päättelin että taitaa kasvaa jo liian tiiviisti tai sitten jokin muu on mennyt vikaan. Raivasin penkistä vähän lisää tilaa sille ja istuttelin harvempaan. Mulla on penkeissä sellainen ajatus, että istutan kaikki perennat aika tiiviisti, ettei siellä mahtuisi kasvamaan rikkaruohot ja näin ne ovat helppohoitoisempia. Aika vähällä perkkuulla olen kesällä selvinnyt. Enkä laita penkkeihini vaikeasti hallittavia kasveja...jos olen erehtynyt jotain sellaista laittamaan, niin aika pian se sieltä lähtee pois. :)

Jos vaan huomenna on kaunis päivä, jatkan puutarhan valmistelua talveen. Ruukuissa kukat ovat vielä kauniita, niin syysistutukset saavat odottaa. Suunnitelmat ovat jo valmiina ja sammalta ja varpuja pitäisi käydä keräämässä ennen kuin lumi yllättää. Lapset katsoivat juuri jotain sääennustetta ja huusivat, että tiistaina tulee lunta! He kyllä odottavat sitä innolla, itse en ehkä vielä...kun on niin paljon vielä puuhaa. Vaikka joskus olen istuttanut sipulikukkia itsenäisyyspäivänä, joten eiköhän tässä kaikki tarvittavat ehdi tehdä tänä syksynä.

Mukavia syystunnelmia teille lukijani!

Ensimmäiset omenat

Kuusi vuotta pihalla kasvaneet omenapuut alkavat palkita hoitajaansa. :) Neljästä puusta kahdessa on kypsymässä omenoita. Yhtä (raakaa) olen maistanut, kun kuopus ylsi ottamaan sen puusta eikä oikein sitten maistunutkaan. Nämä omenat saavat vielä kypsyä puussa kun hyviä päiviä tuntuu riittävän.

Tästä omenasta vanhin poika totesi, että on ihan oikean omenan kokoinen ja ihmetteli miksi omena ei punastu. Yllätyin kuinka suureksi osa omenoista on kasvanut. Lajin nimi on Suislepp. Ananaskanelissa on pienempiä ja vähän punertavia omenoita. Odotan innolla milloin pääsen omenoita maistamaan, toivottavasti kypsiä omenoita.

Makoisia syyspäiviä sinulle vierailija!

Solmeilua

Solmeilin laukkuun uudet sangat, kun alkuperäiset menivät eka kauppareissulla rikki. Kuusinkertaisesta paperinarusta tein solmuja vuorotellen molempien narunippujen ympäri kuvan mukaisesti. Erittäin yksinkertainen tehdä, mutta paksua nyöriä tehdessä sormille kovaa työtä. :)

Olen tyytyväinen kun vuoden kaapissa lojunut laukku pääsi käyttöön. Sen verran mulla meni aikaa miettiä millaisen uuden sangan laukkuun keksin. ;)

Säilytysjuttuja

Säilytyspaikkoja ei ole koskaan tarpeeksi ja yritän jatkuvasti ratkaista kuinka saisin paremmin pidettyä tavarat järjestyksessä. Ehkä juuri siksi kun perheen äitinä pitäisi aina tietää missä tavarat ovat tai minne jokin kuuluu laittaa. :) Tietääköhän sitä aina itsekään mihin kaikki kuuluu? Yritän asia kerrallaan järjestellä taloamme ja tavaroitamme niin että kaikille olisi omat paikkansa. Ehkä seitsemän henkisessä perheessä toivoton yritys, mutta ainakin parempaan järjestykseen olisi mahdollista päästä. Toiveikkaana olen, kun jo kaksivuotias kysyy "Minne tämä kuuluu?" :)

Poikien huoneeseen maalasin metallipontöstä mailoille säilytyspaikan. Kiiltävällä ruskealla spray-maalilla vähän epätasaisesti ja perinne maalilla espanjankielinen teksti "raqueta". Nyt tennismailat ja sählymailat löytyy milloin mistäkin, mieluisimmat paikat kuitenkin kummankin ulko-oven edestä ja varmasti poikittain...

Toinen pönttö on muovin keräykseen, siinäkin espanjankielinen teksti "materia plastica". Muovin keräys on nyt aika lähellä keittiötä, portaiden alla olevassa "tilavassa varastossa". Nimi tulee siitä että sinne aina vaan mahtuu kaikkea säilytykseen vaikka neliöitä on tuskin kahtakaan ja tila on portaiden takia matala. :) Kuitenkin se on osoittautunut todella tarpeelliseksi paikaksi, varsinkin jätteiden keräyksen takia. Syksyn mittaan taitaa järjestelyt jatkua... Kuinka sinulla, innostutko sinä syksyllä järjestelemään paikkoja?

Mukavia kotihetkiä toivotellen
Sanna